sunnuntai 23. elokuuta 2020

Inspiraatiota kirjoittamiseen

 Anneli Kanto näyttää olevan tuottelias kirjailija, vaikka onkin minulle tuntematon. En enää muista mistä bongasin tämän. Välillä mietin lukiessani, että eihän tämä minua kosketa, kun en edes kirjoita enkä varsinkaan romaaneja enkä varsinkaan historiallisia romaaneja, joita kirjoittamista käsiteltiin aika paljon. Tiedon hankintaa ja arkistoissa penkomista. Mutta kirjassa oli paljon muutakin. Pidän näistä tällaisista tietokirjoista, joissa tunnen asiaa jo jonkin verran, joten kaikki ei ole uutta, mutta jotain uutta kuitenkin. Ajatusten jäsentämistä.

Mutta jännittävin juttu oli se, että kesken kirjan istuin koneen ääreen ja kirjoitin tarinan. Sen laadulla tai pituudella ei ole merkitystä, vaan sillä, että tosiaan kirjoitin. Milloin lopetin tarinoiden kirjoittamisen? Olen terapeuttisesti kirjoittanut pelkkää pääni sisältöä, joten olisikin hyvä aika alkaa tehdä jotain muuta. 

Anneli Kanto: Kirjoittamassa, Reuna 2020. 199 sivua, lainattu kirjastosta.

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Millainen valta ihmisellä on toiseen?

Tykkäsin. Hyvä tarina Mariannesta ja Connellista, jotka alkavat deittailla lukiossa ja homma jatkuu yliopistossa. Välillä ollaan yhdessä, välillä kavereita. Aina vaan päädytään yhteen, mutta ei oikein osata olla yhdessä. Tapahtumapaikkana Irlanti, päähenkilöt tulevat eri yhteiskuntaluokista, mikä luo oman kontrastinsa.

Tämä on kirjailijan toinen teos, nyt kiinnostaa se ensimmäinenkin. Googlasin kirjailijan, hänhän on aika nuori. En ole juurikaan kuunnellut käännöskirjallisuutta äänikirjoina, ja tässä meni alkuun hetki totutella siihen, että Marianne ja Connell luonnollisesti lausutaan kesken suomenkielen englanniksi. Jotenkin se kuulosti häiritsevältä (ja toki vielä häiritsevämpää olisi ollut lausua  ne suomeksi! :D)

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä, Otava 2020, 264 sivua/8h16min, kuuntelin äänikirjana. Äänikirjan lukijana Karoliina Niskanen, julkaistu myös 2020.


Nyrkkeilijän elämänkerta

Lisää kuvateksti
 Nyrkkeilijä kirjoitti itse elämänkertansa yhdeltä jaksolta, vaiheesta kun siirtyy amatööristä ammattilaiseksi. Ihan hyvin kirjoitti. Kiinnostavaa luettavaa, välillä  tuli vähän ärsyttävä liioittelun maku (en pystynyt kävelemään ja voitin mestaruuden). Uskon ja ymmärrän, että on ollut kipeä, mutta se olisi tullut selväksi ilman liioitteluakin. Suhde kehoon oli kiinnostavaa luettavaa tällaisen ei-urheilijan näkökulmasta. Aivan omanlainen tapa, ei kuulosta aina kovin fiksulta, mutta kukin tavallaan.

Eva Wahlström: Rajoilla, SKS 2014, 282 sivua/11h53min. Kuuntelin äänikirjana, lukijana Pihla Pohjalainen, äänikirja julkaistu 2018. 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Matkalla 900-luvun Kiotossa

Muhkea kokemus nykyisestä ja muinaisesta Kiotosta. Tuntuu, että kaikki ovat diggailleet Japania jo vuosikausia, itse olen myöhäisherännäinen, mutta mitä sen väliä. Yhtä kaikki maa ja sen kulttuuri vaikuttavat ihmeelliseltä.

Toinen tykkäykseni kohde ovat tarinalliset tietokirjat. Kankimäki lähtee vuorotteluvapaalla tutkimaan japanilaisen hovinaisen Sei Shōnagonin elämää ja tyynynaluskirjaa. Oikein mukaansa tempaava teos, vaikka tosiasiassa taas nukahdin monta kertaa kesken kaiken. Mutta nukkuminen johtui väsymyksestä.

Sei Shōnagon kirjoitteli paljon listoja. Heti vaikuttaa erittäin symppis-tyypiltä. Listat!

Sitä mietin, että tietokirjassa pitää tietenkin olla totta kaikki se, mitä kirjoitetaan itse aiheesta (eli nyt Sei Shōnagonista, Kiotosta, Japanista), mutta entä itse kehystarinan, kirjoittajasta itsestään? Luetaanko sitäkin kuin tietokirjaa vai kuin romaania?

Mia Kankimäki: Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Otava 2013, 14h45min (380 sivua). Lukija Petriikka Pohjanheimo

Lohdullista luettavaa unettomuudesta

Tai oikeastaan kuultavaa ja kuunneltavaa. Mikähän olisi sopiva termi, joka kattaisi sekä kirjojen lukemisen että kuuntelemisen.

Tarinallinen tietokirja unesta ja unettomuudesta. Tarinallisuus tuo siihen sen, että tietää jo lähtökohtaisesti, että nyt ei varmastikaan tarjoilla kamomillahauduke-vinkkejä. Toimii. Hyvä kirja, lohdullinen. Täydellistä nukkujaa ei tarvitse tulla, mutta toiminnallisesta unettomuudesta kärsivä voi oppia nukkumaan paremmin. Kuuntelin tämän lomautusjaksolla, jolloin nukuin itse hämmentävän hyvin.

Leeni Peltonen: Valvomo - Kuinka uneton oppi nukkumaan, Otava 2020 (2016), 240 sivua. Kuunneltu äänikirjana, lukija Annu Valonen

tiistai 23. kesäkuuta 2020

Skepsiksen kirja

Ihan hyvä kirja. Lukuisia hyviä ja uskottavia kirjoittajia. Etenkin alkuosa kirjasta oli kiinnostavaa, mutta lopulta kirjasta liian iso osa käsitteli yliluonnollisiin uskomuksiin liittyviä asioita. Ei ollut niin kiinnostavaa. Kirja meinasi jäädä kesken, mutta luin sitten yli kuukauden tauon jälkeen kuitenkin loppuun. 

Tiina Raevaara (toim.): Voiko se olla totta?Ursa 2017, 227 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Trendipsykologin kirja toivosta

Olen lukenut muitakin Maaret Kallion kirjoja ja pidän hänen lempeästä tyylistään. Luen myös hänen kirjoittamansa kolumnit Hesarista. Vaikka olen lukenut jo jonkin verran hänen tuotantoaan, niin silti tästäkin kirjasta sai paljon irti. Toivo on tärkeää, että uskoo, että huomennakin on jotain.
Maaret Kallio: Voimana toivo, WSOY 2020, 235. Kuuntelin äänikirjana (6h53min). Kuuntelin suurimmaksi osaksi äänikirjana, mutta luin muutaman luvun. Lukijana kirjailija itse.