keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Ettei vaan kuolisi ressiin?

Aihe on kiinnostava: stressi. Kirja alkaa kiinnostavilla faktoilla. Stressi on tuttu juttu ainakin minulle. Stressiriippuvuus on kiinnostava asia: ihminen voi olla stressistä riippuvainen kuten nautintoaineista. Kolisee.

Sitten annetaan ohjeita, miten stressin kanssa oppisi elämään (pakoon sitä ei pääse). Periaatteessa ihan kiinnostavan tuntuiset askeleet. Palauta energia eli lepää, korjaa ja uudista. Sen jälkeen ohjelmoidu uudelleen eli asennoidu ja suunnittele. Ohjeet vaan ovat täyttä lööperiä: meditaation tapaista mutistelua voimalauseiden kanssa. Samaa huttua mitä ovat self-help oppaat pulloon. No thanks. Eli kirjasta kannattaa lukea vain ensimmäinen kolmannes.

Eniten kirjassa kuitenkin ärsytti viittaukset kirjoittajan firman nettisivuilta löytyviin lisämateriaaleihin. Niitä ei voi paperisessa kirjassa klikata enkä haluakaan, olenhan valinnut kirjan.

Heidi Hanna: Voiko stressi tappaa? Näin katkaiset kierteen. Minerva 2014. 242 sivua. Lainasin kirjastosta ja nyt on kiire palauttaa, kun kirjasta on varaus.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Muutaman kuukauden projekti

Kyllä minä oikeasti luin viime vuonna muutaman kirjan, mutta en kovin montaa. Mutta kun ei ole tullut niitä tänne listattua, niin olkoot.

Kaunokirjallisuuteen ei tunnu aika taipuvan. Aloin viime syksynä lukea Kimpassa-kirjaa ajatuksella, että luen joka ilta ennen nukkumaan menoa vartin. (Sängyssä lukeminen on jäänyt, kun siellä vetää hirsiä myös pieni mies.) Silloin tällöin luin iltaisin vähän matkaa, mutta loppuun pääsin vasta lomamatkalla Lontoossa tammikuun alussa.

Kirja oli oikein mukava. Lopussa ihan itketti. Kirjasta on tehty myös elokuva, jonka voisin kyllä katsoa. Mutta ei siis mitään elämää suurempaa sanottavaa: hyvä ajanvieteromaani.

Anna Gavalda: Kimpassa, 572 sivua, Loisto-pokkari. Olen ostanut ehkä joltain kirpparilta, eli oma.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Tammikuun lukemisia


Vuoden vaihteen jälkeen jopa kirjaston pöydät notkuvat "aloita uusi elämä" -kirjoja. Lukaisin tämän Raxun remppa -kirjan suunnilleen yhdeltä istumalta lähemmäs kuukausi sitten. Mitä muistan vielä? En juuri mitään. :D Se jäi mieleen, että oli melko epäuskottavaa, kun ensin kannen hymyilevä nainen kertoo, miten on laihtunut 50 kiloa ja faktalaatikossa ammattilaisravitsemusterapeutti sanoo, mitä tämä on tehnyt väärin (laihduttanut jonkin sortin karppauksella).
Ei kai näistä ole tarkoituskaan mitään uutta oppia. Tai toki varmaan joku nuori ihminen lukee ensimmäistä kertaa ravinnosta ja liikunnasta, mutta itselle oli aika tuttua kauraa. Osaan varmaan ravitsemussuositukset etu- ja takaperin. Eikä tarttunut mitään reseptejäkään mukaan.
Mutta ihan mukava kirja. Ei moittimista.

Raakel Lignell, Eija Holmala ja Arja Vanhanen: Raxun remppa, rapakunnosta hyvään oloon. Sanoma magazines 2013, 143 sivua. Lainattu kirjastossa (ja palautettu myöhässä, anteeksi kirjan varaaja!)

En jaksanut ottaa itse kuvaa. Kuva lainattu netcycleristä.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Omin kätösin on kiva tehdä!

Joululahjapaketista kuoriutui kirja, joka on aina loistava lahja!

Löytö! on täynnä oikeasti erilaisia ideoita. Minusta on kiva katsoa asioita uudella silmällä: nahkatakista lepakkotuolin päällinen, villapukuun puettu fillari tai lasipurkkeihin nimilaput vanhoista pyyhkeistä (kuvassa). Ainakin minulle ne ovat uusia ideoita. Viimeksi mainittu jopa sellainen, jonka voisin jopa toteuttaa. Tai ainakin sormet alkoivat syyhytä ihanien, vanhojen keittiöpyyhkeiden perään. Kirjassa oli myös tilkkutöitä (joita aion JOSKUS elämässäni kokeilla) ja matonkuteesta virkattu m
atto.

Matonkuteesta oli virkattu yhtä sun toista Virkkurissa, jonka selasin appilassa (appiukon vaimon kirja…). Tiedä vaikka vessan lattialle ilmaantuisikin joku päivä virkattu matto.

Sanna Halla-aho ja Martti Järvi: Löytö! Toteuta 50 yllätyksellistä ideaa, WSOY 2013, 144 sivua, lahja hyvältä ystävältä eli löytyy kirjahyllystäni.



Molla Mills: Virkkuri.

OHO, kaunokirjallisuutta

Vuoden ensimmäinen kaunokirjallinen teos! Tuomas Kyrö ei ole minulle kirjailijana tuttu, mutta hauskana miekkosena Hyvistä ja huonoista uutisista. Tämä kirjanen sattui silmääni lähikirjastossa ja otin mukaan. Muita Kyrön kirjoja ei hyllystä löytynytkään.

Oikein mukavaa ja sujuvaa luettavaa. Tuli mieleen, että Kyrö on Huovisensa lukenut. Itse asiassa kirjassa oli viittaus Veikko Huovisen Hamsteriin, joka minullekin tuli mieleen. Kirja kertoo siitä, miten vanha mies opettelee laittamaan ruokaa. Hauska. Kutsuin teosta kirjaseksi, sillä siinä on vain 130 sivua ja koska luvut ovat todella lyhyitä (kolmisen sivua usein), niin lukujen alkuun ja loppuun jää tyhjää tilaa, joten lukemista on oikeastaan alle sata sivua.

Tykkään lukea äksyistä, vanhoista ihmisistä. Olenpahan joskus itsekin heistä kirjoitellut.

Tuomas Kyrön meriittejä lukiessa olin yllättynyt, että hän on kirjoittanut kuitenkin vain kuusi romaania, mutta palkintoja ja ehdokkuuksia on rivitolkulla.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, WSOY 2012, 130 sivua, kirjastosta lainattu.

Kaunista hömppää

Vielä viimeiset viime vuoden kirjat. Tahti on ollut surkea. Ei edes yhtä kirjaa kuukaudessa. Tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin.

Olen lukenut elämäni varrella valtavasti sisustuskirjoja. Ei niin, että oikeasti ottaisin niistä juurikaan vinkkejä, vaan ajatuksella, että jos joskus innostuisi käytännössä, niin sitten… Ennen joulua luin Sydämellä sisustettu. Tai siis kyseessä on pikemminkin kuvakirja, toki luin kaikki tekstitkin. En osaa tarkemmin eritellä miksi, mutta oli mukava kirja. Johtuiko sitten siitä, että en ole pitkään aikaan selaillut sisustuskirjoja (nehän alkavat kymmenennen jälkeen toistaa itseään), vai oliko kirjoittajan lempityyli lähellä minun lempityyliäni. Kuvat olivat kauniita ja kirjaa lukiessa minulle tuli hinku tehdä suursiivous myös kaappeihin. (No ei siinä joulun alla mitään suursiivousta ehtinyt tehdä…). Nauratti, miten kirjassa painotettiin asetelmien tekemisen tärkeyttä. Ehkä minäkin ymmärrän sen joku päivä. Ja vieraani. Olin laittanut joulupalloja ja joulunauhaa kukkamaljakkoon -asetelmaksi- ja sisareni ihmetteli oikein ääneen, että MIKSI?

Ja aina jaksan nauraa noille kylpyamme pukeutumishuoneessa ratkaisuille.

Clare Nolan: Sydämellä sisustettu, Tammi 2012 (alkuteos 2011), 288 sivua, kirjastosta lainattu.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Järkäle

Tämän parissa meni monta hetkeä syksyn mittaan. En lukenut kirjaa kokonaan: sieltä täältä parhaita paloja ja loput selasin. Aikamoinen järkäle ja ajoittain aika hankalaa luettavaa (kun ei tuo taloustiede ole ihan hallussa). Ympäristötaloustiede on jälleen kerran yksi kiinnostavista aiheista.

Tom Tietenberg & Lynne Lewis: Environmental & Natural Resource Economics, 9. painos, Pearson 2012 (ensimmäinen painos 2006?),666 sivua, löytyy verkosta.