maanantai 25. huhtikuuta 2011
L
Erlend Loen teoksia olen lukenut muutaman. Myös tämän. Halusin vuodenvaihteen jälkeen lukea jonkin hauskan ja leppoisan kirjan, joten kaivoin kirjahyllystä vanhan tutun L:n. Taisi olla siis toinen kerta, kun kirjan luen. Mutta luin kirjaa tolkuttoman hitaasti, aina muutaman sivun silloin tällöin, en läheskään joka ilta. Mietin, että luinkohan tätä oikeasti melkein neljä kuukautta.
Kirja on siis hauska, nauroin usein ääneen. Lauseet meinaavat olla pitkänlaisia, niin että hengästyttää (mutta pitkiksi Loen lauseet menevät vasta Tosiasioita Suomesta -kirjassa, sitä on jo raskas lukea, kun on sivun, parin mittaisia lauseita). Kirjassa seitsemän miestä viettää reilut kolme viikkoa etelänmeren saarella vieden Norjaa maailman kartalle. Kun lukee oikein hitaasti, niin miehiä on vähän liikaa. Meinaan unohtaa, kuka oli kukin.
Suosikkijuttuni on se, kun nuorukaiset kokeilevat eri valtiomuotojen toimivuutta käytännössä.
Erlend Loe: L, Like, 2000, 366 sivua
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Vihonviimeinen osa
Tänään luin Hesarista, että Jean M. Untinen-Auel on saanut esihistoriallisen kirjasarjansa päätökseen. Viimein! Minä tosin luulin, että se sarja tuli päätökseen jo yhdeksän vuotta sitten.
Olin lukenut teini-ikäisenä Luolakarhun klaanin ja Hevosten laakson. Mammutin metsästäjistä en tiedä, vai olisiko jäänyt kesken. Kun sitten 2002 ilmestyi se viides osa, Luolien suojatit, niin kahlasin talven 2002-2003 aikana kaikki viisi kirjaa läpi (nelonen on Tasangon vaeltajat).
Nainen on tehnyt julmetunmoista taustatyötä kirjoja varten, mutta pakko sanoa, että kirjat huononevat loppua kohden ja paljon. Ne ovat paikoin suorastaan pitkäveteisiä. Mutta olin tyytyväinen, että sain kahlattua sarjan läpi. Ja nyt on tullut vielä kuudes osa (kirjailija on siis alunperinkin suunnitellut sarjan kuusiosaiseksi, en tiennyt sitä). Pakkohan se on lukea, mutta tällä kertaa en aio lukea ensimmäistä viittä osaa pohjalle. Itse asiassa muistan aika hyvin, mitä kirjoissa tapahtui ja viidennenkin osan muistan ihan hyvin.
Loputtomaan kirjalistaan siis lisättäköön Maalattujen luolien maa.
Olin lukenut teini-ikäisenä Luolakarhun klaanin ja Hevosten laakson. Mammutin metsästäjistä en tiedä, vai olisiko jäänyt kesken. Kun sitten 2002 ilmestyi se viides osa, Luolien suojatit, niin kahlasin talven 2002-2003 aikana kaikki viisi kirjaa läpi (nelonen on Tasangon vaeltajat).
Nainen on tehnyt julmetunmoista taustatyötä kirjoja varten, mutta pakko sanoa, että kirjat huononevat loppua kohden ja paljon. Ne ovat paikoin suorastaan pitkäveteisiä. Mutta olin tyytyväinen, että sain kahlattua sarjan läpi. Ja nyt on tullut vielä kuudes osa (kirjailija on siis alunperinkin suunnitellut sarjan kuusiosaiseksi, en tiennyt sitä). Pakkohan se on lukea, mutta tällä kertaa en aio lukea ensimmäistä viittä osaa pohjalle. Itse asiassa muistan aika hyvin, mitä kirjoissa tapahtui ja viidennenkin osan muistan ihan hyvin.
Loputtomaan kirjalistaan siis lisättäköön Maalattujen luolien maa.
Kiva kirja tutuista ideoista
Minähän luen kaikki käteeni osuvat kirjat, jotka käsittelevät askartelua omaan kotiin. Tämä kirja on jaettu neljään osaan vuodenaikojen mukaan, tosin aika väljästi. Vaikkapa saunominenhan voisi liittyä ihan mihin tahansa vuoden aikaan, mutta tässä se on linkitetty talveen. Oikeastaan hyvä niin, on mukavampi, mitä useammat ideat ovat toteutuskelpoisia mihin aikaan vuodesta tahansa.
Ohjeet ovat superselkeät. Aluksi luetellaan kaikki tarvittavat välineet suojakäsineitä ja neulaa myöten. Yhtäkään totaalisesti uutta ja maata mullistavaa ideaa kirjassa ei ole. Betoniharkosta tehtyä kynätelinettä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta en sellaista kyllä haluakaan, ei hivellyt minun silmääni. Kuvat ovat kauniita ja innostavia. Mieleeni jäivät palkintolusikoista koottu taulu (miehellä palkintoja riittää, ehkä niistä voisi koota myös taulun) ja sileät kivet saippuakupissa. Pitsit ovat olleet mielessäni jo jonkin aikaa, joten niihin liittyvät ideat kiinnostivat. Myös bandana-huiveista tehdyt tyynyt olivat hauskoja! Jotenkin olen tähän asti nähnyt ne rumina ysäri-asusteina, mutta ruskea tyynyt oli kaunis ja sopisi meidänkin makuuhuoneeseen.
Kirjassa on siis sekä puutöitä että ompelutöitä ja askartelua. Kovin suuritöisiä ohjeita ei ollut, kutakuinkin kaikki on toteutettavissa muutamassa tunnissa ja nopeammin.
Kiva kirja, kannattaa selata.
Johanna Vireaho ja Sari Tammikari: Ideoita kotiin koko vuodeksi, WSOY, 2008, 120 sivua
(Pahoittelen, että kuva on sivuttain, ei kääntynyt suosiolla, jumpatkaa vähän niskojanne.)
Ohjeet ovat superselkeät. Aluksi luetellaan kaikki tarvittavat välineet suojakäsineitä ja neulaa myöten. Yhtäkään totaalisesti uutta ja maata mullistavaa ideaa kirjassa ei ole. Betoniharkosta tehtyä kynätelinettä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt, mutta en sellaista kyllä haluakaan, ei hivellyt minun silmääni. Kuvat ovat kauniita ja innostavia. Mieleeni jäivät palkintolusikoista koottu taulu (miehellä palkintoja riittää, ehkä niistä voisi koota myös taulun) ja sileät kivet saippuakupissa. Pitsit ovat olleet mielessäni jo jonkin aikaa, joten niihin liittyvät ideat kiinnostivat. Myös bandana-huiveista tehdyt tyynyt olivat hauskoja! Jotenkin olen tähän asti nähnyt ne rumina ysäri-asusteina, mutta ruskea tyynyt oli kaunis ja sopisi meidänkin makuuhuoneeseen.
Kirjassa on siis sekä puutöitä että ompelutöitä ja askartelua. Kovin suuritöisiä ohjeita ei ollut, kutakuinkin kaikki on toteutettavissa muutamassa tunnissa ja nopeammin.
Kiva kirja, kannattaa selata.
Johanna Vireaho ja Sari Tammikari: Ideoita kotiin koko vuodeksi, WSOY, 2008, 120 sivua
(Pahoittelen, että kuva on sivuttain, ei kääntynyt suosiolla, jumpatkaa vähän niskojanne.)
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
33 ei-niin-kovin-inspiroivaa ideaa
KIrjan kannessa on kivoja kuvia ja kun selasin kirjan kirjastossa, siinä näytti olevan kivoja kuvia. Lähempi tarkastelu oli pettymys. Kuvat ovat kyllä kivoja, mutta ideat laimeita: päällystä tai maalaa kenkälaatikko, laita pesuaineet kauniiseen purkkiin tee voidepurkista kynttilälyhty. Melkein kaikki ideat on nähty jo jossain tai ovat muuten vaan vähemmän innovatiivisia. Aloin miettiä kirjan nimeäkin: helppoja ja nopeita sisustusprojekteja. Ehkä minun pitäisikin etsiä vaikeita ja työläitä sisustusprojekteja.
Jos et ole koskaan lukenut sisustuslehtiä etkä tämänkaltaisia kirjoja, niin ehkä sitten kirjalla voi olla jotain annettavaa. Vanerista tehdyn lasten hellan kaavoja saattaisin käyttää, jos meillä tarvittaisiin leikkihellaa.
Jenni Peltonen: 33 ideaa, helppoja ja nopeita sisustusprojekteja, Gummerus, 2009, 119 sivua
torstai 17. helmikuuta 2011
Kivoja kuvia paketeista
Kirjassa on pitkä liuta erilaisia paketteja. Päällimmäisenä tosin mieleen jää vain se, että onpas maailmassa paljon erilaisia teollisesti valmistettuja käärepapereita ja kun tietää, että valtaosa käärepapereista on sekajätettä ja moni lahjan saaja ei todellakaan kierrätä paperia vaan heittää sen suoraan roskiin, niin eipä innosta.
Jos ei ole vielä tajunnut, että paketin voi koristella ihan millä vaan, niin tässä on kyllä ideaa. Helmiä, huiveja, kuivattuja hedelmiä tai chilejä, pähkinöitä, köyttä, niiniä, valokuvia, koruja ja niin edelleen.
Ehkä tämä kirja innostaa panostamaan lahjan paketoimiseen. Nolona myönnän, että omat lahjani lähtevät toisinaan vähän kiireellä ilman isoa paneutumista paketointiin. Harmi.
Yksi idea jäi erityisesti mieleen. Se on siis supersimppeli, mutta en ole aiemmin älynnyt tehdä: eli laskostaa paperia (kuvassa).
Tätä kirjaa en ostaisi, mutta voi sen selailla pariin kertaan kirjastossa tai jossain, jossa käteensä saa.
Espen Markussen: Lumoavat lahjapaketit, 60 innostavaa ideaa, Tammi, 96 sivua
Jos ei ole vielä tajunnut, että paketin voi koristella ihan millä vaan, niin tässä on kyllä ideaa. Helmiä, huiveja, kuivattuja hedelmiä tai chilejä, pähkinöitä, köyttä, niiniä, valokuvia, koruja ja niin edelleen.
Ehkä tämä kirja innostaa panostamaan lahjan paketoimiseen. Nolona myönnän, että omat lahjani lähtevät toisinaan vähän kiireellä ilman isoa paneutumista paketointiin. Harmi.
Yksi idea jäi erityisesti mieleen. Se on siis supersimppeli, mutta en ole aiemmin älynnyt tehdä: eli laskostaa paperia (kuvassa).
Tätä kirjaa en ostaisi, mutta voi sen selailla pariin kertaan kirjastossa tai jossain, jossa käteensä saa.
Espen Markussen: Lumoavat lahjapaketit, 60 innostavaa ideaa, Tammi, 96 sivua
Elämä järjestykseen
Monta kuukautta on kulunut ilman yhtäkään kirjapäivitystä. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, ettenkö olisi mitään kirjoja käsitellyt, tai jopa lukenut.
Minähän luen mielelläni elämänhallintaoppaita. Tämä oli erityisen hyvä sellainen. Kuten takakansikin lupaa, niin tämä kirja ei patista tekemään mitään. Pikemminkin niin päin, että älä todellakaan muuta elämääsi, vaan nauti siitä.
Kirja on osittain kieli poskessa kirjoitettu, mutta totta toinen puoli. Kirja on jaettu kolmeen osioon: työ, arki ja apukeinot sekä lisäksi on alku- ja loppusanat. On pohdintaa siitä, mistä vitkuttelu johtuu. Jotkut meistä ovat vitkuttelijoita ja jotkut eivät. Ne, jotka eivät ole, varmaan pitävät tätä kirjaa ärsyttävänä, mutta niille, jotka kärsivät prokrastinaatiosta, kirja on varmasti mieluista luettavaa. Ja nimenomaan siitä kärsivät kärsivät.
Kirjasta ehkä suurimpana vastauksena jäi mieleen, että kannattaa miettiä tarkkaan, että mitkä asiat on todellakin pakko tehdä. Siis ihan oikeasti. Jos jonkin asian tekeminen tuntuu vastenmieliseltä, niin joku syyhän siinä taustalla on, että miksi se tuntuu niin inhottavalta.
Kathrin Passig ja Sascha Lobo: Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria, Atena kustannus Oy, 283 sivua, oma pokkari
Minähän luen mielelläni elämänhallintaoppaita. Tämä oli erityisen hyvä sellainen. Kuten takakansikin lupaa, niin tämä kirja ei patista tekemään mitään. Pikemminkin niin päin, että älä todellakaan muuta elämääsi, vaan nauti siitä.
Kirja on osittain kieli poskessa kirjoitettu, mutta totta toinen puoli. Kirja on jaettu kolmeen osioon: työ, arki ja apukeinot sekä lisäksi on alku- ja loppusanat. On pohdintaa siitä, mistä vitkuttelu johtuu. Jotkut meistä ovat vitkuttelijoita ja jotkut eivät. Ne, jotka eivät ole, varmaan pitävät tätä kirjaa ärsyttävänä, mutta niille, jotka kärsivät prokrastinaatiosta, kirja on varmasti mieluista luettavaa. Ja nimenomaan siitä kärsivät kärsivät.
Kirjasta ehkä suurimpana vastauksena jäi mieleen, että kannattaa miettiä tarkkaan, että mitkä asiat on todellakin pakko tehdä. Siis ihan oikeasti. Jos jonkin asian tekeminen tuntuu vastenmieliseltä, niin joku syyhän siinä taustalla on, että miksi se tuntuu niin inhottavalta.
Kathrin Passig ja Sascha Lobo: Elämä järjestykseen ilman rahtuakaan itsekuria, Atena kustannus Oy, 283 sivua, oma pokkari
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Joulun kuvia
Lainasin kirjastosta pari joulukirjaa, ihan vain tunnelmoidakseni. Joulun kuvia on toinen niistä, jonka lukaisin eilen illalla ennen nukkumaan menoa. Kivoja kuvia, ei mitään uutta. Askartelu-, sisustus- ja ruokaohjeet olivat vanhoja tuttuja pääosin, mutta ehkä idea onkin vain viritellä joulumieltä ja nauttia kuvista loskaisessa lokakuussa. Hirvittävästi alkoi tehdä mieli glögiä, joten ehkä se on tänään laitettava taas pannu porisemaan ja alkaa miettiä, miten ketäkin ilahduttaisi jouluna.Natalia Brotherus ja Nina Dodd: Joulun kuvia -kohti joulun tunnelmaa, WSOY, 2007, 115 sivua, kirjastosta lainassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




