keskiviikko 3. joulukuuta 2025

Jouluihminen somistaa ikkunoita


Koska joulu on tulossa, nappasin tämän kirjan kirjaston hyllystä, kun etsin jotain kevyttä luettavaa. Ajattelin, että mukava lukea myös kotimaista kevyttä joulukirjaa. Kirjailijan nimen olin kuullut, mutta en ollut koskaan lukenut yhtäkään hänen teostaan tai oikeastaan tiennyt kirjailijasta mitään. Jännä, että kirjailijan esikoisteos on ollut Hesarin kirjapalkinnon ehdokkaana. Tämä oli hänen seitsemäs teoksensa. Ei vaikuta palkintoehdokaskirjallisuudelta. Toki en tiedä, millainen esikoinen oli.

Hauska, että päähenkilö oli tavaratalon ikkunan somistaja. Suoritin siitä opintoja vuosi sitten ja olen jonkin verran pohtinut näyteikkunoita, katoavaa kansanperinnettä.

Regina Rask: Jouluihminen, Otava 2011, 222 sivua. Lainattu kirjastosta.


tiistai 11. marraskuuta 2025

Pajalan meininkiä


Kirjoittajakaveri suositteli tätä kirjaa minulle. Erityisesti siksi, että olen kysellyt sata vuotta sitten eläneiden köyhien ihmisten kuvauksia. Kirja sijoittuu toki Ruotsin puolelle, Pajalaan, mutta sehän aivan suomen rajalla. Köyhät ihmiset puhuivatkin suomea tuolla. Kirjassa ollaan 1930-luvun tiekiistoissa ja lakoissa. Sekä kommunismi että nationalismi nousevat. Lisäksi seurataan jälkipolvia 1970-, 1990- ja 2010-luvuilla. Kirjassa on paljon henkilöitä, ja se on tosi hienosti rakennettu.

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi, Like 2025 (ruotsinkielinen alkuteos 2023), 512 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ultraprosessoidun ruoan haitat


Tämä kirja osui juuri oikeaan hetkeen ja kolisi kovaa. Olen lukenut paljon ravitsemuksesta, ruoasta ja lihavuudesta, ja nyt näyttää siltä, että tietoni ovat olleet vääriä. Miten hurjalta tuntuu se, että on ollut ihan väärässä, yhdessä "koko maailman" kanssa. Kirjan kuunneltuani löysin tältä syksyltä Naturessa julkaistun artikkelin, jossa ultraprosessoitu ruoka yhdistetään pienempään painon pudotukseen, vaikka ruokavalio oli makroaineiden ja muiden perinteisten kriteerien (kova rasva, sokeri, suola, kuidut jne.) mukaista verrattuna vain vähäisesti prosessoituun ruokaan. Moni kirjassa esitetyistä mekanismeista oli jopa itsesäänselviä tai hyvin järkeen käypiä. Kirjoittaja on tottunut olemaan puolustuskannalla näkemyksensä kanssa, ja kirjasta meni iso osa tällaiseen puolusteluun.

Chris van Tulleken: Ultraprosessoitua - Miksi syömme ruokaa, joka ei ole ruokaa, ja miten se vaikuttaa meihin? Gummerus 2025 (englanninkielinen alkuteos 2023), 12h47min. Lukija Raiko Häyrinen. Kuunneltu äänikirjana.

Kirjailijat työssään

Kirjailija haastatteli 11 kirjailijaa siitä, miten nämä kirjoittavat ja editoivat tekstejään. Oli kiinnostavaa lukea erilaisia tapoja työskennellä tekstien kanssa, toki tuohon joukkoon mahtuu myös jonkin verran toisteisuutta. Olen tutustunut vain kolmen kirjailijan teoksiin, joten täysin vieraat kirjailijat saattoivatkin mennä lopuksi sekaisin: että kuka se olikaan, joka teki niin. Mutta eihän sille kai väliä.

Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi: Kuinka kirjailijat muokkaavat tekstiään, Icasos 2025 (fyysinen kirja julkaistu ensimmäisen kerran 2018). 4h32min, lukija Kirsi Pehkonen. Kuunneltu äänikirjana.

lauantai 25. lokakuuta 2025

Joustava mieli


Arto Pietikäisen kirjat ovat olleet vuosia mielessä sillä listalla, että luen joskus. Kuuntelin häntä eräässä podcastissa ja nyt sitten tuli se joskus. Olen varmaan juuri nyt hyvin vastaanottavainen tutkimaan mielen joustavuutta. Olen vuosien mittaan tutkinut arvoja ja oppinut suhtautumaan tunteisiin ja ajatuksiin ohi kulkevina asioina. Nämä kaikki ovat osa joustavaa mieltä, ja tällä kertaa tästä kirjasta lähti mukaan ajatus oman minätarinan epätäydellisyydestä ja oppi omaan käyttäytymiseen vaikuttamisesta.

Kirjan luettuani sen sivut ovat täynnä pieniä tarralappuja, sivumerkkejä. Haluan palata vielä moneen asiaan.

Arto Pietikäinen: Joustava mieli ja hyvän itsetunnon abc, Duodecim 2021, 296 sivua. Lainattu kirjastosta.

Viimein sai luettua


Sain tämän kirjan puolisoltani ystävänpäivälahjaksi monta vuotta sitten. Olen sen jälkeen aloittanut tämän lukemisen monta kertaa. Nyt luin hiljattain Johanna Venhon Syyskirjan ja silloin muistin tietenkin, että mulla on taas tämä kirja edelleen lukematta.
Pidin kirjasta. Olen kuullut monen sanovan, että tämä on niiden lempparikirjojen joukossa. Pitääköhän tämä lukea uudelleen, että aukeaisi vielä enemmän, sillä ei tämä nyt ihan lemppareita ole Tove Janssonin tuotannossa. Onko se kieli vai mikä, mutta olen pitänyt muumikirjoista enemmän. Toki minulla on se muumikirjojen lukemisprojektikin kesken.

Tove Jansson: Kesäkirja, WSOY 2017, suomentaja Kristiina Kivivuori (alkuteos 1972 ja ensimmäinen suomennos 1973). 154 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

perjantai 10. lokakuuta 2025

Pariisissa ja Parkanossa


Olen lukenut Leena Parkkiselta yhden teoksen aiemmin, vuonna 2018. Tykkäsin siitä silloin, ja tykkäsin tästäkin. Historiaa ja ruokaa. Neiti Steinin keittäjättäressä on oikeasti olemassa olleet henkilöt: Neiti Stein ja hänen kumppaninsa neiti Toklas. Amerikkalaisnaiset elävät Pariisissa 1930-luvulla, siellä on homoseksuaalien parempi olla kuin Amerikassa. Heillä on suomalainen keittäjätär. Amerikkalaisnaisista tiedetään paljon ja heidän osuus tarinassa on "totta". Keittäjätär Margitista taas ei ole oikein muuta tietoa kuin se, että tällainen nainen on ollut olemassa. Parkkinen on kehitellyt aika hurjan tarinan siihen ympärille.

Hän on kirjoittanut neljä romaania, ja myös lastenkirjoja.

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär, Otava 2022. 464 sivua. Lainattu kirjastosta.