lauantai 18. syyskuuta 2021

Millainen maailma olisi ilman ihmistä

 


Nyt on jäänyt kirjaukset jo pidemmäksi aikaa. Yritän muistella, mitä kirjoja en ole kirjannut.

Olen lukenut tämän aikaisemminkin, mutta siitä on näemmä yli kymmenen vuotta aikaa, koska en ole kirjannut sitä tänne blogiin. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen jo silloin. Ja taas herätti paljon ajatuksia. Minusta tämä on oikeastaan aika lohdullinen kirja. Ja kiihdyttää myös mielikuvitustani siitä, millaisen maailman näkisivät maailman viimeiset ihmiset, jos ihmiskunta häviäisi hiljakseen sukupuuttoon.

Alan Weisman: Maailma ilman meitä, Atena 2008 (alkuteos 2005), 400 sivua. Lainattu kirjastosta.



sunnuntai 8. elokuuta 2021

Pienin askelin muutoksia


Jälleen yksi self-help/elämäntaito/ties mikä kirja. Mutta oikein hyvä sellainen. Kirjoittaja on psykologi ja hän kirjoittaa niin, että jokaiselle meille sopii omannäköiset asiat. Mieleen jäi naurettavan pienet teot, niin pienet, että tuntuu suorastaan typerältä. Eli vaikka se, kun joku oli laittanut tavoitteeksi ottaa joka iltapalalla yhden haukkauksen hedelmää.

Anu Tevanlinna: Hyvinvointia mielelläsi - arvoista suunta elämäntapamuutokseen, Atena 2020, 270 sivua. Lainasin kirjastosta.

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Japanin kulttuurista ja yhteiskunnasta


Luin tätä kirjaa Japanin yhteiskunnasta ja kulttuurista todella pitkään, varmaan useamman kuukauden. Mutta sain loppuun, joskus kirjaa jää lopullisesti kesken. Kirjassa käsiteltiin työnteko, politiikka, uskonnot, luontosuhteet, käyttäytyminen ja tavat. Kiinnostavia juttuja. Toki Japanilaisia on yli 120 miljoonaa, niin välillä mietin, että mitkä asioista koskee kuta kuinkin kaikkia japanilaisia ja mitkä vain joitain. Kun edes viidestä miljoonasta suomalaisesta ei voi sanoa paljoa mitään yleispätevää. Mutta ilmeisesti Japani on vielä aika yhtenäinen. 

Lopussa oli pitkä osio Fukushimasta. Se tuntui vähän irralliselta, mutta oli tietenkin kirjoittajalle tärkeä, kun se oli juuri pinnalla, kun kirjaa tehtiin. Joissain kohdin heräsi kiinnostus, että mitenköhän asia nyt on, sillä kirja oli jo melkein kymmenen vuotta vanha.

Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä, muutakin kuin sake, sushi ja samurait, Atena 2012, 345 sivua. Lainattu kirjastosta.

Elämän tarkoitusta etsimässä


 Pieni kirja ikigaista. Olen aiemminkin lukenut siitä. Alkuun viisi pilaria: aloita pienesti, vapauta itsesi, harmonia ja kestävyys, iloitse pienistä asioista, ole läsnä.

Olen ollut Japanista kiinnostunut vasta, kun kävin siellä 2,5 vuotta sitten. Mukava lukea japanilaisuudesta ja maan kulttuurista ja ajattelutavasta. Mitä näistä kirjoista sitten valuu omaan tekemiseen ja ajatteluun? En tiedä. Ehkä aina kuitenkin jotain.

Ken Mogi: Löydä oma ikigai, japanilainen tie elämän voimaan, Otava 2018 (alkuteos 2017), 191 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 10. kesäkuuta 2021

Hyvä, paha muovi


Luin kirjan melkein kokonaan, kun aloitin uudet työt muoviasioiden parissa. Aivan loppu vaan jäi roikkumaan, mutta nyt sain loppuun. Erittäin hyvä teos muovin hyvistä ja huonoista puolista. Motivaatio kirjan kirjoittamiseen on ollut ärsyyntyminen muovin demonisoinnista. Kaiken muovin kieltäminen ja välttäminen ei ole järkevää.

Oikeastaan kovin paljoa uutta kirjassa ei sinällään ollut, mutta aina vähän yksityiskohtia syventää. Hyvä kirja, jota suosittelin jo eteenpäin.

Johanna Kohvakka ja Liisa Lehtinen: Hyvä, paha muovi, vähennä viisaasti, Minerva 2019, 182 sivua.

Teinitytön unelmia toteuttamassa


Hyväntuulinen hömppäkirja, joka alkaa siitä, että päähenkilön äiti kuolee ja tytär saa oudon testamentin. Hänen pitää toteuttaa teini-ikänsä unelmia saadakseen perinnön. Viihdyttävä kirja, niin kuin on tarkoituskin.

Lori Nelson Spielman: Kymmenen unelmaani, Otava 2017 (alkuteos 2013), 381 sivua, lainattu kirjastosta.

Kirja metsän käytön historiasta


Osallistuin talven ajan ilmastolukupiiriin. Moni kirjoista käsitteli enemmän luonnon monimuotoisuutta, vaikka toki aiheet liippaavatkin toisiaan. Olin ensimmäistä kertaa lukupiirissä ja se oli tosi kivaa. Luin melkein aina ihan viime tingassa, mutta keskustelu oli kivaa. Meitä oli aina noin kuusi ihmistä keskustelemassa. Antoisia keskusteluja ja opin paljon uutta. Kirjoista on kiva keskustella.

Tämä oli lukupiirin viimeinen kirja. Tykkäsin tosi paljon. Hyvin kirjoitettu ja opin paljon. Olin jo oppinut jonkin verran metsien kestämättömästä käytöstä, mutta nyt opin lisää. Hieno oivallus itselleni oli se, että miksi puhumme metsästä, kun tarkoitamme puita. Eivät pelkät puut tee metsää.

Jokiranta, Juntti ja Ruohonen: Metsä meidän jälkeemme, Otava 2019, 271 sivua. Olen itse ostanut. Tämä oli Finlandia-ehdokas vuonna 2019.