Olen lukenut Vadelmavenepakolaisen ja pidän Miika Nousiaisesta televisiossa. Hyvät ja huonot uutiset oli pitkään lemppariohjelmani telkkarissa. Rakastan juuri tuollaista huumoria, ehkä olen pyrkinyt itsekin vähän samanlaiseen.
Juurihoito kertoo uskomattoman tarinan sisaruksista, jotka löytävät toisensa aikuisena. Sattumalta vähän samaa teemaa kuin aiemmin talvella lukemassani Karilla-kirjassa. Juurihoito pyörii myös Kansallisteatterissa. Olisi hauska käydä katsomassa se.
Miika Nousiainen: Juurihoito, Otava 2016, 332 sivua, lainattu kirjastosta.
perjantai 16. maaliskuuta 2018
torstai 22. helmikuuta 2018
Kotirouva tapaa vakoojan ruoan merkeissä
Pyysin kirjastosta lukusuosituksia, kun huomasin sellaisen palvelun olemassa olon. Aivan huikea palvelu. Ja tottatosiaan, sitä vartenhan ne ihmiset ovat siellä töissä: auttamassa meitä lukijoita.
Sain yhdeksän kirjan listan. Olin lukenut listalta kaksi kirjaa, jotka olivat hyviä kumpikin. Sitten tartuin listalla olevaan Leena Parkkilaisen teokseen. En ollut kuullut kirjasta tai kirjailijasta ennen lukusuositusta, mutta valinta osui nappiin. Pääsin jopa vähän ahmimaan kirjaan. Sitä tunnetta olen kaivannut, että tekee mieli vaan lukea. Ei nyt vielä tukka pystyssä yömyöhään, mutta kuitenkin.
Ihana miljöö 50-luvun Töölössä ja paljon ruokaa. Tykkäsin.
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa, Teos 2016, 335 sivua, kirjastota lainattu.
Sain yhdeksän kirjan listan. Olin lukenut listalta kaksi kirjaa, jotka olivat hyviä kumpikin. Sitten tartuin listalla olevaan Leena Parkkilaisen teokseen. En ollut kuullut kirjasta tai kirjailijasta ennen lukusuositusta, mutta valinta osui nappiin. Pääsin jopa vähän ahmimaan kirjaan. Sitä tunnetta olen kaivannut, että tekee mieli vaan lukea. Ei nyt vielä tukka pystyssä yömyöhään, mutta kuitenkin.
Ihana miljöö 50-luvun Töölössä ja paljon ruokaa. Tykkäsin.
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa, Teos 2016, 335 sivua, kirjastota lainattu.
Karin jälkeläiset
En kerta kaikkiaan muista, että olenko lukenut Katja Kallion muita romaaneja, Sooloilua tai Kuutamolla. Voi olla. Mutta nyt luin Karilla-romaanin. Perhe- ja parisuhteita. Perhesuhteita sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat jääneet kokonaan vieraiksi tai heidän olemassa oloaan ei ole edes tiennyt.
Hyvä kirja. Tuskin luen toista kertaa, joten laitan kirjan kiertoon.
PS. Nyt kun näin Elokuvamuisti-kirjan kannen, niin muistan lukeneeni sen.
Katja Kallio: Karilla, Otava, 2008, 287 sivua, omassa kirjahyllyssä.
Hyvä kirja. Tuskin luen toista kertaa, joten laitan kirjan kiertoon.
PS. Nyt kun näin Elokuvamuisti-kirjan kannen, niin muistan lukeneeni sen.
Katja Kallio: Karilla, Otava, 2008, 287 sivua, omassa kirjahyllyssä.
sunnuntai 14. tammikuuta 2018
Mitä eroa on Suomella ja Amerikalla?
Miksi pohjoismainen tapa järjestää yhteiskunta on parempi kuin amerikkalainen ja takaa yksilölle vapauden eli juurin sen mitä rapakon takana alleviivataan. Mielenkiintoinen kirja, vaikka välillä hitusen tympi ylisanat ja ylistäminen. Mutta kirja olikin kirjoitettu amerikkalaisille. Opin paljon uutta Yhdysvaltojen terveydenhuolto-, sosiaaliturva- ja koulutussysteemeistä.
Luin tämän kirjan jo ennen viimeksi kirjattua, alkuvuonna kuitenkin.
Anu Partanen: Pohjoinen teoria kaikesta Parempaa elämää etsimässä, Tammi 2017, 362 sivua, lainasin kirjastosta.
lauantai 13. tammikuuta 2018
Kirja masennuksesta
En ole lukenut yhtään Pauliina Vanhatalon "vakavaa" romaania. Muistan lukeneeni pitkän artikkelin hänestä ja introvertistä äitiydestä Hesarista, ja siinä oli paljon ajateltavaa. Sitten olen lukenut yhden hänen kevyistä romaaneista, nimimerkillä Veera Vaahtera kirjoitettu.
Nyt nappasin kirjaston pokkarihyllystä ihan kirjan nimen perusteella. Masennus kun ei ole vierasta minullekaan, niin ajattelin, että toisen masennuksesta voi vaikka oppia jotain. Tai ainakin lohduttautua. Ei huono kirja, rehellinen ja tutun kuuloinen. Nopeasti sujahtivat metromatkat. Ehkä lukijaksi sopii parhaiten sellainen, jolle masennus on tuttu, joko omasta päästä tai perheen parista.
Ja pistän harkintalistalle, että lukisin myös jonkin hänen "vakavimmista" romaaneistaankin.
Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi, S&S 2016, 236 sivua, lainattu kirjastosta.
Nyt nappasin kirjaston pokkarihyllystä ihan kirjan nimen perusteella. Masennus kun ei ole vierasta minullekaan, niin ajattelin, että toisen masennuksesta voi vaikka oppia jotain. Tai ainakin lohduttautua. Ei huono kirja, rehellinen ja tutun kuuloinen. Nopeasti sujahtivat metromatkat. Ehkä lukijaksi sopii parhaiten sellainen, jolle masennus on tuttu, joko omasta päästä tai perheen parista.
Ja pistän harkintalistalle, että lukisin myös jonkin hänen "vakavimmista" romaaneistaankin.
Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi, S&S 2016, 236 sivua, lainattu kirjastosta.
perjantai 29. joulukuuta 2017
Johtamisesta
Toinen kirjaamatta jäänyt kirja. Pidin kirjasta kun sitä luin, mutta ei tainnut ihan hirveästi jäädä pitkäksi aikaa mieleen.
Matti Alahuhta: Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisen voima, Docendo 2015, 206 sivua. Kirjastosta lainattu.
Matti Alahuhta: Johtajuus, kirkas suunta ja ihmisen voima, Docendo 2015, 206 sivua. Kirjastosta lainattu.
Miten ihminen tappaa muita elollisia sukupuuttoon?
Luin tämän taas jo kuukausi, pari sitten, kun on jäänyt kirjaamatta. Loistava kirja, ei kai tätä muuten olisi Pulitzerilla palkittu. Kertoo miten ihminen on saanut luonnon monimuotoisuuden hiipumaan yhä kiihtyvällä tahdilla. Mukaansa tempaavasti kirjoitettu, kiinnostavia tarinoita toisensa perään. Ei haitannut vaikka ei ole ollenkaan biologi.
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto, Luonnoton historia, Atena 2016 toinen painos, alkuteos 2014, 353 sivua. Lainattu kirjastosta.
Elizabeth Kolbert: Kuudes sukupuutto, Luonnoton historia, Atena 2016 toinen painos, alkuteos 2014, 353 sivua. Lainattu kirjastosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






