Kuten aina niin nytkin kirjojen postaaminen on jäänyt roikkumaan.
Luin tuossa talvella Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan hiihtokirjan. Oikein hauska, vaikka en penkkiurheilija olekaan ja monet kirjassa mainitut hiihtäjäsuuruudet olivat minulle tuntemattomia.
Sitten luin kuvottavan kirjan Juoksee saksien kanssa. Joskus vuosikausia sitten eräs kaverini suositteli kirjaa (tai kirjasta tehtyä elokuvaa, en ole ihan varma) ja kirja eksyi hyllyyni. Minulla on lukemattomia lukemattomia kirjoja hyllyssä, ja haluaisin saada ne luettua. Niinpä tartuin tähän muistelmateokseen, jonka kannessa Washington Postin toimittaja kuvailee pitkällä adjektiivilistalla. Ensimmäinen niistä oli hilpeä.
Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja kohtauksia, mutta muuten en osannut millään muotoa pitää hilpeänä tositapahtumiin perustuvaa teosta, jossa epätasapainoisten vanhempien lapsi annetaan sairaalle psykiatrille ja tämän perheelle hoidettavaksi. Lapsi elää maailmassa, jossa lapsista ei huolehdita ja puolet lähipiiristä ovat pedofiilejä.
Toinen pitkään lukemattomana ollut kirja on George Orwellin Vuonna 1984. Klassikot eivät koskaan ole sattumalta klassikoita. Paljon miettimisen aihetta.
Tuomas Kyrö: Mielenstä pahoittajan hiihtokirja, WSOY, 108 sivua, ilmestynyt vuonna 2016. Ostettu miehelle joululahjaksi.
Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa, Sammakko, 300 sivua, alkuteos v. 2002, suomennettu 2009. Omassa hyllyssä pokkarina.
George Orwell: Vuonna 1984, WSOY, 370 sivua, alkuteos 1949, tämä suomennos v. 1999. Omassa hyllyssä pokkarina.