Hirvittävän mielenkiintoinen kirja suolistosta. Olisin lukenut uudestaan muutamia pätkiä, mutta piti kiireen vilkkaan palauttaa kirjastoon, kun kirjasta oli varaus. Kirja oli paitsi täynnä kiinnostavaa tietoa, niin myös hauska.
Giulia Enders: Suoliston salaisuus Kaikki kehomme keskeisestä elimestä, Otava 2015, 303 sivua, lainattu kirjastosta.
maanantai 4. heinäkuuta 2016
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Naisista työelämän huipulla
Innostava kirja Facebookin operatiiviselta johtajalta: miksi naiset eivät menesty työelämässä samalla tavalla kuin miehet ja miten ongelman voisi korjata. Vaikka on tietenkin amerikkakeskeinen meno, niin hyviä ajatuksia emmekä valitettavasti voi monessakaan asiassa olla erityisen ylpeitä täällä Pohjolassa, vaikka niin luulemmekin.
Hyvä kirja loppuun asti.
Sheryl Sandberg: Lean in, naiset ja menestymisen tahto, WSOY 2013, 287 s. Lainattu kirjastosta. Ja luin suomeksi, vaikka netistä varastettu kuva onkin englanninkielisestä kirjasta.
Hyvä kirja loppuun asti.
Sheryl Sandberg: Lean in, naiset ja menestymisen tahto, WSOY 2013, 287 s. Lainattu kirjastosta. Ja luin suomeksi, vaikka netistä varastettu kuva onkin englanninkielisestä kirjasta.
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Pankkien romahtamisesta
Yksi niistä kirjoista, jotka olen bongannut useista lehdistä (muun muassa Hesarista). Hirvittävän kiinnostava lähtökohta: hollantilainen antropologi alkaa tutkia Lontoon Cityn maailmaa. Toimittaja ei tiedä mitään rahoitusmaailmasta, joten kyselee hölmöjä ja löytää ehkä jotain uutta.
Kirja on osin hyvinkin kiinnostava, mutta aika raskasta lukea. Haastatelluihin viitataan myöhemmin kirjassa enkä minä heitä enää muista. Haastateltavia oli kaikkiaan parisataa, toki ihan kaikki ei kirjassa esitellä. Eikä heitä siis esitellä nimillä vaan titteleillä ja kuvailuilla.
Jotenkin loppua kohden kirja lässähtää. Ei minulle kuitenkaan jäänyt hyytävä olo, että kaikki yhtenä päivänä romahtaa käsiin ja olemme ihan pulassa. Jos niin käy, niin onpahan varoitettu.
Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat. Atena 2016, 266 s. Ostin oikein kovakantisen kirjan, osittain kirjakaupan alekupongilla, jonka sain viime vuoden ostojen perusteella.
Kirja on osin hyvinkin kiinnostava, mutta aika raskasta lukea. Haastatelluihin viitataan myöhemmin kirjassa enkä minä heitä enää muista. Haastateltavia oli kaikkiaan parisataa, toki ihan kaikki ei kirjassa esitellä. Eikä heitä siis esitellä nimillä vaan titteleillä ja kuvailuilla.
Jotenkin loppua kohden kirja lässähtää. Ei minulle kuitenkaan jäänyt hyytävä olo, että kaikki yhtenä päivänä romahtaa käsiin ja olemme ihan pulassa. Jos niin käy, niin onpahan varoitettu.
Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat. Atena 2016, 266 s. Ostin oikein kovakantisen kirjan, osittain kirjakaupan alekupongilla, jonka sain viime vuoden ostojen perusteella.
Ympäristömme
Mielenkiintonen ja kattava kirja luonnonvarojen tilasta ja niiden hyödyntämisestä. Aluksi on lueteltu luonnonvarat: ruoantuotantoon tarvittavat resurssit, veteen liittyvät resurssit, biodiversiteetti sekä energia ja kaivannaiset. Sitten käydään läpi ympäristökriisin syitä, muun muassa väestönkasvua ja seurauksia kuten saasteita.
Kirjoittajat ovat taloustieteilijöitä ja päättävät kirjansa kestävään hyvinvointiin (kestävä kehitys kun on jo "so last season"). Minulle aika paljon tuttua kauraa, mutta suosittelen kattavana perusteoksena kaikille.
Pekka Borg ja Maria Joutsenvirta: Maapallo ja me, luonnonvarat ja kasvun rajat. Docendo 2015, 277 sivua. Ostettu kirjamessuilta.
Kirjoittajat ovat taloustieteilijöitä ja päättävät kirjansa kestävään hyvinvointiin (kestävä kehitys kun on jo "so last season"). Minulle aika paljon tuttua kauraa, mutta suosittelen kattavana perusteoksena kaikille.
Pekka Borg ja Maria Joutsenvirta: Maapallo ja me, luonnonvarat ja kasvun rajat. Docendo 2015, 277 sivua. Ostettu kirjamessuilta.
lauantai 16. tammikuuta 2016
Lapsenkasvatushuttua
lauantai 3. lokakuuta 2015
Finlandia-palkittu
Toivottavasti ei tositarina mehiläisistä
Kirjoja ei kannattaisi lukea näin. Ensin lukee 3/4 kirjasta ja sitten jättää sen muutamaksi kuukaudeksi lojumaan ennen kun lukee loppuun. Mutta näin kävi. Vähän olin unohtanut kirjan alkuosasta. Toki tapahtumat ja henkilöt muistin, mutta kaikkea pikku juttuja olin unohtanut.
Mutta silti voin sanoa, että kirja oli hyvä. Voisiko jopa sanoa, että taattua Sinisaloa. Minusta tuntuu, että en lue ikinä mitään, mutta Sinisalolta(kin) tämä oli minulle kolmas kirja. Olen siis lukenut Ennen päivänlaskua ei voi sekä Linnunaivot.
Mehiläiset toki ovat muutenkin hurjan kiehtovia otuksia ja pesäkadot pelottavia tapahtumia. Sinisalon kirjoissa, tässäkään, epätodelliset tapahtumat ovat täysin mahdollisia omassa maailmassaan. Ei tule oloa, että höpöhöpö, ei näin voi tapahtua.
Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Teos 2011. 275 sivua. Lainattu kirjastosta.
Mutta silti voin sanoa, että kirja oli hyvä. Voisiko jopa sanoa, että taattua Sinisaloa. Minusta tuntuu, että en lue ikinä mitään, mutta Sinisalolta(kin) tämä oli minulle kolmas kirja. Olen siis lukenut Ennen päivänlaskua ei voi sekä Linnunaivot.
Mehiläiset toki ovat muutenkin hurjan kiehtovia otuksia ja pesäkadot pelottavia tapahtumia. Sinisalon kirjoissa, tässäkään, epätodelliset tapahtumat ovat täysin mahdollisia omassa maailmassaan. Ei tule oloa, että höpöhöpö, ei näin voi tapahtua.
Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Teos 2011. 275 sivua. Lainattu kirjastosta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






