maanantai 2. marraskuuta 2026

Palkittu teos


Tämä teoshan on ollut jo jonkin aikaa lukulistalla. Nyt luin, kun puoliso oli lainannut ja saanut luettua. Hyvä teos. Tavallista monimutkaisempi rakenne, jota tutkin mielelläni. Turpeinen kertoo tarinaa stellerinmerilehmästä. Miten laji "löytyi" ja miten sellainen luuranko päätyi Helsinkiin. Millaisia ihmisiä luurangon vaiheisiin liittyy. Kirjan nimikin on mielenkiintoinen.

Iida Turpeinen: Elolliset. Kustantamo S&S, 2023. 3. painos. 296 sivua.

maanantai 26. lokakuuta 2026

(ei kok) taitelijasta


Kaunis kirja, punaiset sivun reunatkin. Näin taiteilijan osallistavan installaation Emmassa kesällä ja kiinnostuin. Sitten törmäsin elämäkertaan ja aloin lukea. Varmasti olisi ollut mielenkiintoista, mutta tuli lukujumi ja sitten pitikin jo palauttaa kirjastoon. Pääsin sivulle 92.

Marina Abramovic: Seinien läpi

Mielenterveysongelmien historiaa


Teos ja sen kirjoittajat on pompsahtanut jostain esiin julkisuudessakin. Luin lähes yhdeltä istumalta kirjan. Aika mielenkiintoinen, etenkin kokonaisuutena. Muutamia vähän ylimielisen oloisia kommentteja ja jokin faktatieto saattoi mennä vähän ohi, mutta paljon ajateltaa. Keskitymme yksilöiden mielenterveysongelmiin ja vaikeat mielensairaudet jäävät ilman hoitoa. Mielenongelmiin kun pitäisi tarttua kiinni yhteiskunnan rakenteen ongelmina. Siitä olen samaa mieltä, ja tässä oli jotain erilaisia näkökulmia asioihin.

Pekka Vahvanen, Mia Pohtola ja Katariina Parhi: Diagnoosivyöry. Kuinka adhd, masennus ja trauma valloittivat maailman. Otava 2026, 188 sivua.

Tonttuhommia


En ole lukenut kovin paljoa fantasiaa. Paitsi kun aloin luetella, niin olinkin sitten jonkin verran lukenut viime vuosina. Nyt mentiin mun mielestä syvään päätyyn, kun oli ihan tonttuja. Ja niitäkään ei saanut tontuiksi kutsua. Luin tämänkin kirjan parissa päivässä. Imaisi mukavasti mukaansa.

Joanna Heinonen: Veren väki, Robustos 2024. 317 sivua. Lainattu kirjastosta.

Cityfantasiaa


Kun lukujumi aukeni, luin sitten yhden romaanin heti perään kahdessa päivässä. Hauska, kun sijoittui tutuille kulmille. Tämä oli nuorten kirjojen kategoriassa, mutta päähenkilö oli kuitenkin nuori aikuinen, joten ei ihan nuorempien nuorten. Kyllä tämän aikuinenkin mielellään luki. Tarinassa oli metsästäjiä, joita ei saanut kutsua vampyyreiksi. Hienon varjomaailman oli kirjailija luonut.

Joanna Heinonen: Veren väki, Robustos 2021. 309 sivua. Lainattu kirjastosta.

Sairauden kanssa eläminen


Ihme lukujumi, kun en meinannut saada mitään luettua. Olin lainannut tämän kirjan jo ajat sitten, mutta jäi silloin kesken. Nyt aloitin alusta ja luin päivässä. Paljon hyviä pointteja siitä, miten vaikeiden sairauksien kanssa eletään. Vaikeista sairauksista puhutaan lähes aina niin, että prosessi sisältää äkillisen sairastumisen. Minua kiinnostais sellainen näkökulma, että tätä kohtaa ei olekaan. Mutta hyvä kirja.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kiinalaisen lääketieteen asiantuntija.

Helena Hallenberg: Parempaa kohti. Voi hyvin sairaudesta huolimatta, Kirjapaja 2018. 171 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 10. syyskuuta 2026

Kuopio-sarjan avaus

Luin vuosi sitten Finlandia-palkitun Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, ja pidin siitä kovasti. Silloin tuli mieleen, että voisin lukea hänen vanhempaakin tuotantoaan. Puoli vuotta sitten lainasin tämän, Kuopio-sarjan ensimmäisen teoksen ja Kähkösen ensimmäisen aikuisten romaanin. Kirjaa ei ollut hyllyssä, vaan se tuli varastosta. Ja roikutin sitä monta kuukautta aloittamatta, ja lopulta luin viikossa. Laitoin jo seuraavan osan varaukseen. Varastosta sekin tulee.

Kähkönen käsittelee myös Finlandia-palkitussa teoksessaan näitä samoja tarinoita. Anna ja Lassi 1930-luvulla. Millaista on rakastua mieheen, joka viedään aatteen vuoksi Tammisaareen vankilaan seitsemäksi vuodeksi.

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet, Otava 1998, 288 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Kirjailija ei voinut lopettaa kirjoittamista.

Kulttuuripiirini tutustutti minut keväällä Riitta Jaloseen ja luin hänen ihanan kirjansa. Ja ostinkin sen. Nyt bongasin Jalosen uutuuden: Henkivakuutus. Jalonen oli sanonut edellisen teoksensa jälkeen, että lopettaa kirjoittamisen. Tauko ei venynyt kovin pitkäksi, kun ilmestyikin jo tämä. Haluan lukea sen edellisenkin. Ja muitakin Jalosen teoksia.

Tämä on pieni, episodiromaani. Aivan ihanaa ovat kauniit lauseet. Yksittäiset lauseet voivat olla kuin koruja tai aforismeja. Kieli. Ihanaa on. Ja kansikin on harvinaisen kaunis.

Riitta Jalonen: Henkivakuutus, Tammi 2026, 139 sivua. Lainattu kirjastosta.

perjantai 28. elokuuta 2026

Koko vuosi, koko vuorokausi


Olen lukenut pariskunnan aiemman teoksen Suomalainen metsäkylpy muutama vuosi sitten. He puuhaavat mielenkiintoisten teemojen parissa. Tämäkin oli superkiinnostava. Käytiin läpi kaikki vuodenajat ja kaikki vuorokauden ajat.

Näitä ihmisen ja muun elollisen luonnon yhteyksiä tulee nyt nautittua sieltä täältä.

Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Luonnon rytmissä eli vaikeiden aikojen vuodenajoista ja vuorokaudenajoista, Gummerus 2025, 383 sivua. Lainattu kirjastosta.

Esikoinen ahdistuneesta äidistä


Löysin Janina Saaren Substackista, ja hänen pienkustantamon kautta julkaisema esikoisteos nakotti lähikirjaston uutuus-hyllyllä. Kirjan minäkertojalla Terhillä on takana raskaita kokemuksia ja lapsi, joka hokee Kato äiti. Niin kuin lapset hokevat.
Kirjan teemoina äitiyden ja mielenterveyden ongelmien lisäksi ympäristöahdistus.

Janina Saari: Pimeys halkeaa, Aviador 2026. 257 sivua. Lainattu kirjastosta.

perjantai 21. elokuuta 2026

Minä yhteydessä koko maailmaan


Psykoterapeutti on kirjoittanut kiinnostavan kirjan siitä, miten tarvitsemme yhteyden omaan kehoon, mutta myös laumaamme ja muuhun luontoon, koko maailmaan. Olemme yhtä kokonaisuutta kaikki ja voimme huonosti, kun nämä yhteydet ovat katkenneet. Kiinnostavaa asiaa, toki luulin ehkä kirjan käsittelevän myös hiukan eri asioita. Enemmän myös luontoyhteyttä.

Laura Mannila: Kehomieli, lauma ja luonto. Katkenneiden yhteyksien jäljillä, Tuuma 2025. 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ei tarvitse lukea (ei kok)


 Tämä kirja on kantensa perusteella houkutellut minua monta kertaa lukemaan. Olen lainannutkin. Kirjattakoon nyt tänne, että kuuntelin vajaa puolet eikä tarvitse lukea. 

Elizabeth Gilbert: Big magic Uskalla elää luovasti

Punainen kirja


Intuitiivisella loikkimisella päädyin Kaiho Niemisen Lovistoriin. Eletään 60-70-luvun taitetta, päähenkilö Riku jää hitsarin hommista työttömäksi. Hän talsii pitkin Helsinkiä, käy kyselemässä töitä. Maailma on kova, puoliso odottaa lasta. Puhuminen vaikeaa.

Minähän en voi tietää, millaista Suomessa oli melkein 60 vuotta sitten. Mutta tämä oli hieno kuvaus. Mietin monessa kohtaa, miten kiinnitän eri asioihin huomiota kuin aikalainen olisi kiinnittänyt. Miten työlainsäädäntö on muuttunut. Miten työnhaku eroaa. Mitä oli tasa-arvo. Ja sitten toisaalta kieleen. Miten paljon on tuttuja sanoja, joita käytetään eri tavalla. Miten paljon on minulle vieraita sanoja, mikä osa niistä on slangia, mikä osa ajankuvaa.

Hyvä teos. Aikoinaan palkittu.

Kaiho Nieminen: Lovistoori, Weilin+Göös 1972 (toinen painos). 264 sivua. Lainattu kirjastosta.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2026

Hyss


Tämä pieni kirjanen käsitteli hiljaisuutta. 33 näkökulmaa siihen. Kirjoittaja on norjalainen seikkailija, kustantaja ja ties mitä. Paljon kiinnostavia ajatuksia, vaikka vähän oli vaikea saada tarttumapintaa, kun toinen puhuu kahden kuukauden yksinhiihtämisestä Etelänavalla. Mutta hiljaisuus on tärkeää.

Erling Kagge: Hiljaisuus: Melun ja kiireen keskellä, Gummerus 2020 (norjankielinen alkuteos 2016). Kääntäjä Katriina Huttunen. 2h15min. Lukija Juhani Rajalin. Kuuntelin äänikirjana.

Biologian kysymyksiä


Kirjan kirjoittaja Paul Nurse on nobelisti. Erittäin kiinnostava kirja elämästä. Kirjassa käydään läpi, mitä on solu, geeni, evoluutio sekä elämä kemiana ja elämän informaationa. Käydään läpi ihan perusasiat, mutta myös vähän syvällisemmin. Minulle tärkeä oli luku, jossa kemia ja biologia yhdistyy. Olen opiskellut orgaanista kemiaa, mutta en oikeastaan ole ymmärtänyt, miten se liittyy elämään, biologiaan. Nyt ymmärrän paremmin.

Paul Nurse: Mitä on elämä? Viisi askelta biologian ymmärtämiseen, Karisto 2021 (englanninkielinen alkuteos 2020), käännös Tero Valkonen. 4h50min. Lukija Juhani Rajalin. Kuuntelin äänikirjana.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2026

Euroopan asuttamisen historia


Ruotsalaisen, palkitun toimittajan teos Euroopan asuttamista. Hirvittävän mielenkiintoinen. Olisipa samanmoinen teos koko maailman asuttamisesta ja esihistoriallisista kulttuureista. Yksi tärkeä näkökulma oli naisten asema eri kulttuureissa. Se sen sijaan oli pikkuisen tylsä juttu, että suomalaisten varhainen historia on vähän erilainen kuin lähes koko muun Euroopan, ja sitä käsiteltiin vain yhden luvun verran lopussa.

Karin Bojs: Euroopan esiäidit: 43000 vuotta nykyihmisen historiaa, Minerva 2023, suomentaja Jänis Louhivuori. Ruotsinkielinen alkuteos 2022. 7h37min. Lukija Emilia Howells. Kuunneltu äänikirjana.

Ihmissusi Aalo


Tämä kirja nyt vaan pulpahti alitajunnan ja tekoälykeskustelun tuomana. Luin talvella Aino Kallaksen viimeisistä vuosista kertovan romaanin, Suvi Ratisen kirjoittaman. Minulla on sellainen muistikuva, että olisin koulussa lukenut jonkin Aino Kallaksen teoksen, mutta en muista. Sudenmorsian löytyi pääkirjaston lastenosastolta. Miten tämä on mitenkään lastenkirja?

Aino Kallas: Sudenmorsian, Hiidenmaalainen tarina, Otava 2007. Julkaistu ensimmäisen kerran 1928. 96 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kirja karhukaisista ja vähän muustakin


Pidän tarinallisista tietokirjoista. Tämä käsittelee karhukaisia ja niiden kestävyyttä. Voiko niitä tuhota? Olisiko karhukainen maailman viimeinen eläin, jos tulisi maailmanloppu? Suvi Auvinen kirjoittaa karhukaisen tutkimisen historiasta, omasta elämästään ja puolison masennuksesta. En olekaan lukenut muita hänen teoksiaan.

Suvi Auvinen: Maailman pienin eläin: karhukaisista, toivosta ja pienuuden voimasta, Gummerus 2026, 13h38min. Lukija Jukka Pitkänen. 

perjantai 26. kesäkuuta 2026

Vuoden ensimmäinen kirjoitusopas


Kirjoitusoppaita on tuossa lojunut ikkunalaudalla, ja joitakin olen lukenutkin, etenkin jo aiemmin lukemiani. Mutta tämä on ensimmäinen, jonka olen tänä vuonna saanut luettua loppuun. Piti palauttaa eilen jo kirjastoon, mutta sain vasta tänä aamuna loppuun. En ollut lukenut yhtään kirjoittajan teosta, joitain tekstejä kylläkin.

Mielenkiintoisia ajatuksia tästäkin kirjasta. Itse jäin miettimään kirjoittamisen vaikeutta. Miksi se on ongelma. Kuka jaksaisi kirjoittaa, jos se olisi tosi helppoa.

Kirjassa oli yksi osa Kreikan jumalista. Se ei oikein kuulunut teokseen. Tai tottakai kuului, kun kirjoittaja oli niistä niin innoissaan ja halusi osion laittaa. Minä olisin lukenut aiheesta mieluummin jossain muussa teoksessa.

Kimmo Svinhufvud: Viheliäinen luovuus! Kirjoittamisen jännitteet ja tasapaino, Art house 2026. 194 sivua. Lainattu kirjastosta.

Minä suhteessa muihin


Erittäin mielenkiintoinen kirja minuudesta. Mitä on olla minä. Mitä aito tai autenttinen minuus tarkoittaa. Miten olemme suhteessa muihin. Miten voin olla minä ja miten voin yhtä aikaa antaa muiden olla myös tämän oma minä. Paljon kohtia, joihin olisi voinut jäädä kellumaan pitkäksi aikaa. Olisi varmaan toiminut paremmin äänikirjana.

Pekka Tölli: Miten olla minä, Tammi 2026, 11h13minuuttia. Lukija Pekka Tölli. Kuuntelin äänikirjana.