perjantai 17. syyskuuta 2010

Irving Stone: Vincent van Gogh, Hän rakasti elämää

Kyyneleet ovat juuri ja juuri kuivuneet poskiltani, kun jo kirjaan tämän teoksen koriin. van Goghhan on suosikkitaiteilija, joten hänen elämäntarinansa on suurinpiirtein minulle tuttu. Tässä kirjassa on puettu tarina romaaninmuotoon, en tiedä, kuinka paljon kirjoittaja on ottanut omia vapauksiaan tapahtumiin. Kovin seikkaperäisesti kuvataan myös mielenmaisemia, jotka voivat osittain olla Theo-veljelle osoitetuista kirjeistä (niitä on säilynyt siis noin 700 kappaletta, koottu kirjoiksikin, en tosin ole lukenut). Mutta eiköhän tässä ole paljo myös väritelty ja yritetty arvailla, mitä tämä nero oikein ajatteli.

Kirjassa kuvataan taiteilijan aikuiselämä, mieshän oli lähempänä kolmeakymmentä ennen kuin alkoi maalata. Alkuosan äkilliset suunnanmuutokset toivat mieleen oman elämäni, meno tosin vaan hurjenee loppua kohden. Vasta kirjan lopussa älysin kaivella esiin toisen kirjan hyllystäni, sen jossa on van Goghin teokset aikajärjestyksessä. Oli ihan mielenkiintoista lukea, miten on kuvailtu niiden syntyneen. Fiilikset ovat tietenkin keksittyjä, mutta toivon mukaan faktat taustalla ovat suunnilleen totta.

Hauska juttu tässä kirjassa on myös se, että luen samaan aikaan erästä toista 1800-luvun lopun Pariisin taiteilijapiireistä kertovaa kirjaa ja muutamat taitelijat esiintyvät molemmissa kirjoissa. Mutta siitä kirjasta lisää myöhemmin.

Aloitin kirjan jo kesällä, luin sitä parin viikon aikana paljon, mutta sitten se jäi joksikin aikaa, kunnes luin tällä viikolla viimeisen kolmanneksen.

Kirja on melkein yhtä hyvä kuin taiteilijakin, ja se on paljon se.

Irving Stone: Vincent van Gogh, Hän rakasti elämää, 502 sivua, WSOY, 1983, kirja on oma, ystävältä saatu

4 kommenttia:

  1. Kyllä ne on vaan nuo sukulaiset niitä, joita sun elämä eniten kiinnostaa!! Kuten minä esimerkiksi.. ;) No, vitsi vitsi. Tämä oli vinkkaus siis siihen, että olen tämänkin blogisi ensimmäinen lukija. Ja tässäkin aivan ihana tuo tausta. Mistä tuollaisia oikein saa? Nyt en ehdi lukea noita postauksiasi, mutta sitten paremmalla ajalla. Kävin vaan kurkkaamassa, millainen tämä on. Hyvältä näyttää. Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  2. P.S. Miksi sinulla on muuten tuolla toisessa blogissa, mutta ei täällä, tuo kirjainten tunnistus juttu? Minusta on niin inhottavaa yrittää saada selvää, mitä kirjaimia niissä on. En ymmärrä ollenkaan, mitä virkaa koko jutulla on. Ymmärrätkö sinä?

    VastaaPoista
  3. Hei Outi! Minä oikeastaan seuraan vain ja ainoastaan tuttujen ihmisten blogeja, muita lueskelen vain silloin, kun etsin jotain tietoa (ohjeita tms) tai muuten vaan satunnaisesti. Mutta tiedä vaikka alkaisin jotain seuratakin.

    Tämäkin taustakuva on suoraan vaan sieltä suunnittelutyökalusta. Se kirjainten tunnistus on jäänyt vahingossa. Pitää ottaa pois. Inhoan niitä myös. Nehän on sen takia, että kommenttikentät eivät täyty mainoksista. Ihan kuin niitä tunkisi riesaksi asti.

    VastaaPoista
  4. Minä seuraan monia kortti- ja askartelublogeja. Sieltä saa kivoja ideoita, vaikkei mitään tiettyä olisi juuri silloin etsimässäkään.

    VastaaPoista

Kiitos, että ilahdutat viestilläsi.