sunnuntai 17. elokuuta 2025

Dualogian kakkososa


Meinasin jo unohtaa kirjata tämän, vaikka luin kirjan ihan muutama päivä sitten yhden päivän aikana. Junamatkalla Tampereella ja takaisin.

Luin ekan osan vajaa kuukausi sitten, ja laitoin samantien varaukseen tämän toisen osan. Vähän hassua, että kirjat ovat kahdessa osassa, sillä tämä jälkimmäinen ei oikein toimisi ilman ensimmäistä osaa. Lisäksi kirjathan ovat aika lyhyitä. Hyvän tuulen tarina sukupuolettoman munkin ja tietoisen robotin ystävyydestä. Mukavasti soljuva tarina, ja silti paljon filosofista pohdintaa.

Becky Chambers: Ylistys kainolatvoille, Munkki ja robotti 2, Hertta kustannus 2025 (englanninkielinen alkuteos 2022), suomentaja Kaisa Ranta. 165 sivua. Lainattu kirjastosta.

Mukavaa kuunneltavaa


Koska minulla oli edelleen maksuton Bookbeat-tilaus, ajattelin kuunnella vielä yhden teoksen. Jonkin tutun, jota on kiva kuunnella. Valitsin jälleen Ikigain, jonka olen kuunnellut pari vuotta sitten. Pitkän iän salaisuuteen liittyy elämäntarkoituksen löytäminen. Kumpaa kirja sitten enemmän käsitteleekään: pitkää ikää vai elämäntarkoitusta. 

Hector Garcia (Kirai) ja Francesc Miralles: Ikigai Gummerus, äänikirja 2020 (suomennos 2017, alkuteos 2017). 3h13min, lukija Jukka Pitkänen.

Vertaistukea pitkäaikaissairaille


Kiinnostava nimi ja kauniinvärinen kansikuva, niiden perusteellahan sitä kirjaan tartutaan. Ina Westman ilmeisesti sairastui maaliskuussa 2020 koronaan, ja sen jälkeen on kärsinyt long covid -oireista. Kirja sisältää lyhyitä kappaleita sairastamisen eri vaiheista. Kaikenlaisia tunteita: surua, pelkoa ja toivoa. Kaikenlaisia ajatuksia siitä, mistä on pitänyt luopua. Kaikenlaista, mitä on jäljellä ja mistä saa edelleen nauttia. Itsessä heräsi myös monenlaisia tunteita, mikä on hyvä asia kirjaa lukiessa.

Ina Westman: Lähes elossa, WSOY 2024, 271 sivua. Lainattu kirjastosta.

lauantai 9. elokuuta 2025

Uudelleen Kiotossa


Otin Hesarin tilaukseen kuuluvan ilmaisen lukuaikapalvelun ja ajattelin kuunnella kesän aikana pari kirjaa, jotka olin jo aiemminkin kuunnellut. Ensimmäinen oli Itchigo ichie ja toiseksi valikoitui tämä Kankimäen esikoinen, jotka olen kuunnellut aiemmin vuonna 2020. Pidin siitä kovasti, ja niin pitivät muutkin, sillä onhan se palkittu teos. Ja toinenkin oli.

Häneltä on julkaistu nuo kaksi teosta vuosina 2013 ja 2018, mutta googlailujen perusteella ei ole ilmestynyt mitään sen jälkeen. Mitähän hän puuhaa nykyään. Toivottavasti kirjoittaa uutta kirjaa.

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Otava (äänikirja 2018, alkuteos 2013). 14h44min, 294 sivua. Lukija Petriikka Pohjanheimo


Viides osa savolaisten seikkailua


Varasin tämän kirjan heti, kun olin lukenut edellisen. Neljä ensimmäistä kirjaahan luin reilussa kuukaudessa, viimeisimmän helmikuun alussa. Tämä Pohjolan neitohan ilmestyi vasta huhtikuussa, mutta en silti päässyt aivan varauslistan kärkeen ja sain sen nyt luettavaksi. Ahmaisin kirjan viikossa. Kirja oli mukaansa tempaava niin kuin edellisetkin. Tällä kertaa ehkä vieläkin enemmän seikkailua ja taikuutta, ja ehkä vähemmän savolaisia tapoja. Eiväthän tapahtumat enää edes sijoittuneet Savoon, vaan myyttiseen Pohjolaan, jonne Tenho tarvitsi sisaruksensakin. Heidätkin tempaistiin mukaan Viipurista ja Turusta, joissa olivat käymässä. Aivan kuin aiemmissakin: vähän liiaksi venytettyjä taisteluita ja sitten kirja jää kesken. Mutta kyllähän minä seuraavankin sitten luen parin vuoden päästä, kun ilmestyy.

Mikko Kamula: Pohjolan neito, Gummerus 2025, 650 sivua. Lainattu kirjastosta.


keskiviikko 23. heinäkuuta 2025

Ihmisen historiaa


Ihmislajin historia on aivan älyttömän kiinnostavaa ja kiehtovaa. Miten vähän tiedämmekään, mutta toisaalta, miten ihmeellisiä asioita tutkijat voivat saada selville nykyään erilaisia uusia menetelmiä käyttäen. Kun miettii näin pitkiä aikasarjoja, voi tosiaan laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Toinen kirjoittaja on arkeogenetiikan johtavia tutkijoita maailmassa ja toinen on toimittaja. Kirja käsittelee ihmisen historiaa erityisesti eurooppalaisesta näkökulmasta. Milloin ihmiset tulivat tänne, minkälaisissa olosuhteissa ja ketkä muinaiset ihmiset ovat lisääntyneet keskenään. Olemme nostaneet itsemme muun luonnon yläpuolelle, mutta näitä asioita pohtiessa sitä alkaa tarkkailla ihmistä eläimenä.

Johannes Krause & Thomas Trappe: Ihmiskunnan matka, Nykyihmisen uusi historia, Art House 2024 (saksankielinen alkuteos 2019). 272 sivua. Lainattu kirjastosta.

Tavallinen elämäkö?


Olen kirjoittaen pohtinut, mitä tavallisen ihmisen elämästä jää jäljelle. Miten vähän meistä muistetaan kuolemamme jälkeen? Mikä on tavallisen ihmisen merkitys? Nuo kysymykset mielessä mieleeni tuli tämä kirja, jonka olin lukenut seitsemän vuotta sitten ja tykännyt kovasti.

William Stoner ei tavallaan kuitenkaan ollut ihan tavallinen ihminen. Hän nousi köyhyydestä yliopiston opettajaksi, melkein kuin sattumalta. Tarina on älyttömän hyvä. Tässä pohtii paljon Stonerin itsensä sekä tämän lähipiirin tekemiä tekoja ja valintoja. Mikä niistä on ajatonta, mikä ajankuvaan sidottua?

Kun lainasin tämän, kävi niin, että puolisoni ehti lukea sen ensin.

John Williams: Stoner, Bazar 2015 (alkuteos 1965). Suomentaja Ilkka Rekiaro. 306 sivua. Lainattu kirjastosta.