keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Japanilaista kulttuuria


Tutut Garcia ja Miralles vauhdissa. Aina mukava kuunnella japanilaisesta kulttuurista. Tämä käsitteli pitkäikäisyyttä. Ikigai on tuttu termi ja yleensä siihen törmää neljän ympyrän keskikohdassa. Tässä ei oikeastaan käsitelty sitä, miten oman ikigain löytää, vaan mikä merkitys merkityksellisyydellä ja tekemisellä on japanilaisten pitkäikäisyyden kanssa.

Hector Gacia (Kirai) ja Francesco Miralles: Ikigai: Pitkän  ja onnellisen elämän salaisuus japanilaisittain, Gummerus 2020 (alkuteos 2016), 3h13 min, kuunneltu äänikirjana.

Valosaasteen vahingot


Tietenkin olen ohuesti tutustunut valosaasteeseen, mutta se on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tässä kirjassa asiaa käytiin läpi eläinten ja ihmisten näkökulmasta. Tosi mielenkiintoinen. Kirjoittaja on ruotsalainen lepakkotutkija.

Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää: Kuinka valosaaste uhkaa luonnon tasapainoa, Atena 2022 (alkuteos 2020), 5h27 minuuttia, kuuntelin äänikirjana.

perjantai 19. toukokuuta 2023

Retkeilyopas


Kiva lukea retkeilystä, kun odottelee, että pääsee retkeilemään. Oliko sitten mitään uutta tai hyödyllistä, eihän sitä koskaan tiedä. Mutta ehkä kompassia voisin viimein opetella käyttämään. Ja tekemään tulet tuluksilla. Aika pitkät luvut siitä, millä kaikilla välineillä voi luonnossa liikkua. Enpä ole muuta harkinnutkaan kuin kävelemistä.

Luin kirjan eräänä iltana yhdellä istumalla.

Caj Koskinen: Retkeilijän ABC, Tiedot, taidot ja varusteet, Karttakeskus 2023, 144 sivua. Lainattu kirjastosta.

Toinen klassikko melkein heti perään


En ollut ehkä koskaan lukenut Jane Austenia. Aloitin siitä, joka oli kirjastossa tarjolla. Tämä oli tarina Dashwoodien tyttäristä Elinorista ja Mariannesta. Tietenkin vertaan Brontën kirjaan. Haha, jälkimmäinen on kirjoitettu 30 vuotta ensimmäistä myöhemmin, mutta täältä katsottuna ne ovat samaa aikaa. Onhan se kiinnostavaa miettiä, millainen maailma oli 200 vuotta sitten. Itsestäänselvyydet jätetään kertomatta, tietenkin, mutta monista heidän arkielämän itsestäänselvyyksistä olisi kysymyksiä.

Koko tarina pyörii tietenkin puolison saamisen ympärillä. Sellaista se elämä oli.

Jos nyt voi verrata, niin tykkäsin Kotiopettajattaren romaanista enemmän, mutta ei tämäkään missään tapauksessa huono ollut.

Jane Austen: Järki ja tunteet, Teos 2020 (Kersti Juvan suomennos), alkuteos 1811. 477 sivua, lainattu kirjastosta.

perjantai 28. huhtikuuta 2023

Self-helpiä romaanina


Näitä kirjoja, jotka varmasti unohdan kuukaudessa. Kirjan liepeessä oli termi self help -romaani, joka kuvaa kirjaa hyvin. Se oli kumpaakin, mutta ei kumpaakaan kovin hyvin. Tarina sinällään oli ihan jees, mutta ei kovin vetävästi kerrottu. Self helpit oli kirjoitettu mukaan kömpelösti ja naiivisti päähenkilön tädin suuhun.

Lisäksi jäin miettimään sitä, miten ajan kulun huomaa heti teknologiasta. Kun tekstissä vilahtaa blogi, niin tietää, ettei olla 2020-luvulla.

Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään, Gummerus 2019 (alkuteos 2014). 250 sivua, lainattu kirjastosta.

Lukuiloa


Juttelin työkaverin kanssa siitä, kun mikään romaani ei oikein tunnu nappaavan mukaan. Toki olen kasannut kotini täyteen tietokirjoja ja niihin on helppo tarttua. Työkaverini kertoi lukevansa Jane Austenia ja suositteli vanhoja teoksia. Ehkä jotain oman teiniajan suosikkeja. Tämä keskustelu oli varmaan mielessäni, kun huomasin kirjahyllyssäni Kotiopettajattaren romaanin. Aloin lukea sitä.

Olin lukenut jo aika pitkään, kun aloin olla varma, että olen lukenut tätä ennenkin. Sitten huomasin kirjan välistä kortin seitsemän vuoden takaa. Varmaan kirjanmerkki, jäänyt siihen kohtaan kun kirjaa oli kolmasosa jäljellä. Loppu oli mukaansa tempaava, joten hassua, että se oli jäänyt kesken. Mutta kun muistelen elämääni seitsemän vuotta sitten, niin minkään kesken jääminen ei ole ihme.

Mutta vihdoin, pitkästä aikaa, tavoitin sen fiiliksen "kun lukee kirjaa tukka pystyssä eikä malta laskea sitä kädestään". Ihana tunne.

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani, Karisto 2008 (alkuteos 1847). 542 sivua, oma kirjani.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2023

Syitä keskittymiskyvyn rappioon


Aloin kuunnella keskittymiskykyä käsittelevää kirjaa innolla. Siihen oli viitattu parissa Hesarin kirjoituksessa, esseessä/kolumnissa. Ajattelin sen olevan hyvä. Innostuin niin kovasti, että vajaan sadan sivun jälkeen aloin älypuhelinlakkoon ja kävin ostamassa kirjan. Luin sitä suurella innolla. Varmaan liian aikaista sanoa, että olisiko yksi käänteentekevistä kirjoista?

Johann Hari: Kadonnut keskittymiskyky, Bazar 2023 (alkuteos 2022). 382 sivua, ostettu omaksi.