lauantai 18. syyskuuta 2021

Lukupiirin jatkoa


Aloitin vuoden alussa elämäni ensimmäisen lukupiirin ja olin aivan innoissani. Tosi kiva harrastus. Kun tarjolla oli jatkoa, niin ilmoittauduin heti mukaan. Nyt luemme tietokirjojen lisäksi kaunokirjallisuutta.

Olin lukenut tämän Isomäen kirjan aikaisemmin, mutta siitä on yli kymmenen vuotta aikaa (koska ei näy täällä blogissa). Muistin pätkiä sieltä ja täältä, mutta esimerkiksi loppua en muistanut. Aikamoista tykitystä, kökköä dialogia ja epäuskottavuutta. Mutta eniten tykkäsin siitä, miten historiaa ja antropologiaa yhdistellään luonnontieteisiin. Se oli minusta hieno kudelma. Risto Isomäki tietää paljon ja osaa luoda tarinoita, mutta kovin hyvä kirjoittaja hän ei ole. Ehkä syntyisi huikeita kirjoja, jos hän tekisi ne yhteistyössä jonkun toisen kanssa.

Toki olihan tämäkin aikanaan Finlandia-ehdokas. Isomäeltä on juuri tullut uusi kirja, joka on jatkoa tälle.

Lukupiiri tuo tosi paljon lisää kirjojen lukemiseen. Vaikka tälläkin kertaa mulle tuli hirveä kiire ja jouduin selaamaan viimeiset sivut viime minuuteilla. Luin kirjan oikeasti loppuun vasta seuraavana päivänä. :D

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa, Tammi 2007 (ensimmäinen painos 2005), 320 sivua. Appiukon kirja ollut aika pitkään meidän hyllyssä.

Stressin mittaamisesta


Muutamia ihan kiinnostavia juttuja. Jää isolta osin hämärän peittoon, kun ei ole lukenut Biohakkerin käsikirjaa, ei oikein toimi itsenäisenä teoksena. Aika ideologisia kirjoittajia.


Olli Sovijärvi, Teemu Arina, Jaakko Halmetoja: Biohakkerin stressikirja, hallitse hermostosi, palaudu tehokkaasti ja saavuta unelmasi, BHC 2018, 163 sivua.

Sisustuskirja

 


Sisustuskirjoja on mukava lukea. Vai onko se lukemista vai enemmän kuvien katselua.


Sykkö Sami: Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin, Gummerus 2014, 128 sivua. Lainattu kirjastosta.

Millainen maailma olisi ilman ihmistä

 


Nyt on jäänyt kirjaukset jo pidemmäksi aikaa. Yritän muistella, mitä kirjoja en ole kirjannut.

Olen lukenut tämän aikaisemminkin, mutta siitä on näemmä yli kymmenen vuotta aikaa, koska en ole kirjannut sitä tänne blogiin. Kirja teki minuun suuren vaikutuksen jo silloin. Ja taas herätti paljon ajatuksia. Minusta tämä on oikeastaan aika lohdullinen kirja. Ja kiihdyttää myös mielikuvitustani siitä, millaisen maailman näkisivät maailman viimeiset ihmiset, jos ihmiskunta häviäisi hiljakseen sukupuuttoon.

Alan Weisman: Maailma ilman meitä, Atena 2008 (alkuteos 2005), 400 sivua. Lainattu kirjastosta.



sunnuntai 8. elokuuta 2021

Pienin askelin muutoksia


Jälleen yksi self-help/elämäntaito/ties mikä kirja. Mutta oikein hyvä sellainen. Kirjoittaja on psykologi ja hän kirjoittaa niin, että jokaiselle meille sopii omannäköiset asiat. Mieleen jäi naurettavan pienet teot, niin pienet, että tuntuu suorastaan typerältä. Eli vaikka se, kun joku oli laittanut tavoitteeksi ottaa joka iltapalalla yhden haukkauksen hedelmää.

Anu Tevanlinna: Hyvinvointia mielelläsi - arvoista suunta elämäntapamuutokseen, Atena 2020, 270 sivua. Lainasin kirjastosta.

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Japanin kulttuurista ja yhteiskunnasta


Luin tätä kirjaa Japanin yhteiskunnasta ja kulttuurista todella pitkään, varmaan useamman kuukauden. Mutta sain loppuun, joskus kirjaa jää lopullisesti kesken. Kirjassa käsiteltiin työnteko, politiikka, uskonnot, luontosuhteet, käyttäytyminen ja tavat. Kiinnostavia juttuja. Toki Japanilaisia on yli 120 miljoonaa, niin välillä mietin, että mitkä asioista koskee kuta kuinkin kaikkia japanilaisia ja mitkä vain joitain. Kun edes viidestä miljoonasta suomalaisesta ei voi sanoa paljoa mitään yleispätevää. Mutta ilmeisesti Japani on vielä aika yhtenäinen. 

Lopussa oli pitkä osio Fukushimasta. Se tuntui vähän irralliselta, mutta oli tietenkin kirjoittajalle tärkeä, kun se oli juuri pinnalla, kun kirjaa tehtiin. Joissain kohdin heräsi kiinnostus, että mitenköhän asia nyt on, sillä kirja oli jo melkein kymmenen vuotta vanha.

Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä, muutakin kuin sake, sushi ja samurait, Atena 2012, 345 sivua. Lainattu kirjastosta.

Elämän tarkoitusta etsimässä


 Pieni kirja ikigaista. Olen aiemminkin lukenut siitä. Alkuun viisi pilaria: aloita pienesti, vapauta itsesi, harmonia ja kestävyys, iloitse pienistä asioista, ole läsnä.

Olen ollut Japanista kiinnostunut vasta, kun kävin siellä 2,5 vuotta sitten. Mukava lukea japanilaisuudesta ja maan kulttuurista ja ajattelutavasta. Mitä näistä kirjoista sitten valuu omaan tekemiseen ja ajatteluun? En tiedä. Ehkä aina kuitenkin jotain.

Ken Mogi: Löydä oma ikigai, japanilainen tie elämän voimaan, Otava 2018 (alkuteos 2017), 191 sivua. Lainattu kirjastosta.