maanantai 26. lokakuuta 2026

Tonttuhommia


En ole lukenut kovin paljoa fantasiaa. Paitsi kun aloin luetella, niin olinkin sitten jonkin verran lukenut viime vuosina. Nyt mentiin mun mielestä syvään päätyyn, kun oli ihan tonttuja. Ja niitäkään ei saanut tontuiksi kutsua. Luin tämänkin kirjan parissa päivässä. Imaisi mukavasti mukaansa.

Joanna Heinonen: Veren väki, Robustos 2024. 317 sivua. Lainattu kirjastosta.

Cityfantasiaa


Kun lukujumi aukeni, luin sitten yhden romaanin heti perään kahdessa päivässä. Hauska, kun sijoittui tutuille kulmille. Tämä oli nuorten kirjojen kategoriassa, mutta päähenkilö oli kuitenkin nuori aikuinen, joten ei ihan nuorempien nuorten. Kyllä tämän aikuinenkin mielellään luki. Tarinassa oli metsästäjiä, joita ei saanut kutsua vampyyreiksi. Hienon varjomaailman oli kirjailija luonut.

Joanna Heinonen: Veren väki, Robustos 2021. 309 sivua. Lainattu kirjastosta.

Sairauden kanssa eläminen


Ihme lukujumi, kun en meinannut saada mitään luettua. Olin lainannut tämän kirjan jo ajat sitten, mutta jäi silloin kesken. Nyt aloitin alusta ja luin päivässä. Paljon hyviä pointteja siitä, miten vaikeiden sairauksien kanssa eletään. Vaikeista sairauksista puhutaan lähes aina niin, että prosessi sisältää äkillisen sairastumisen. Minua kiinnostais sellainen näkökulma, että tätä kohtaa ei olekaan. Mutta hyvä kirja.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kiinalaisen lääketieteen asiantuntija.

Helena Hallenberg: Parempaa kohti. Voi hyvin sairaudesta huolimatta, Kirjapaja 2018. 171 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 10. syyskuuta 2026

Kuopio-sarjan avaus

Luin vuosi sitten Finlandia-palkitun Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, ja pidin siitä kovasti. Silloin tuli mieleen, että voisin lukea hänen vanhempaakin tuotantoaan. Puoli vuotta sitten lainasin tämän, Kuopio-sarjan ensimmäisen teoksen ja Kähkösen ensimmäisen aikuisten romaanin. Kirjaa ei ollut hyllyssä, vaan se tuli varastosta. Ja roikutin sitä monta kuukautta aloittamatta, ja lopulta luin viikossa. Laitoin jo seuraavan osan varaukseen. Varastosta sekin tulee.

Kähkönen käsittelee myös Finlandia-palkitussa teoksessaan näitä samoja tarinoita. Anna ja Lassi 1930-luvulla. Millaista on rakastua mieheen, joka viedään aatteen vuoksi Tammisaareen vankilaan seitsemäksi vuodeksi.

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet, Otava 1998, 288 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Kirjailija ei voinut lopettaa kirjoittamista.

Kulttuuripiirini tutustutti minut keväällä Riitta Jaloseen ja luin hänen ihanan kirjansa. Ja ostinkin sen. Nyt bongasin Jalosen uutuuden: Henkivakuutus. Jalonen oli sanonut edellisen teoksensa jälkeen, että lopettaa kirjoittamisen. Tauko ei venynyt kovin pitkäksi, kun ilmestyikin jo tämä. Haluan lukea sen edellisenkin. Ja muitakin Jalosen teoksia.

Tämä on pieni, episodiromaani. Aivan ihanaa ovat kauniit lauseet. Yksittäiset lauseet voivat olla kuin koruja tai aforismeja. Kieli. Ihanaa on. Ja kansikin on harvinaisen kaunis.

Riitta Jalonen: Henkivakuutus, Tammi 2026, 139 sivua. Lainattu kirjastosta.

perjantai 28. elokuuta 2026

Koko vuosi, koko vuorokausi


Olen lukenut pariskunnan aiemman teoksen Suomalainen metsäkylpy muutama vuosi sitten. He puuhaavat mielenkiintoisten teemojen parissa. Tämäkin oli superkiinnostava. Käytiin läpi kaikki vuodenajat ja kaikki vuorokauden ajat.

Näitä ihmisen ja muun elollisen luonnon yhteyksiä tulee nyt nautittua sieltä täältä.

Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Luonnon rytmissä eli vaikeiden aikojen vuodenajoista ja vuorokaudenajoista, Gummerus 2025, 383 sivua. Lainattu kirjastosta.

Esikoinen ahdistuneesta äidistä


Löysin Janina Saaren Substackista, ja hänen pienkustantamon kautta julkaisema esikoisteos nakotti lähikirjaston uutuus-hyllyllä. Kirjan minäkertojalla Terhillä on takana raskaita kokemuksia ja lapsi, joka hokee Kato äiti. Niin kuin lapset hokevat.
Kirjan teemoina äitiyden ja mielenterveyden ongelmien lisäksi ympäristöahdistus.

Janina Saari: Pimeys halkeaa, Aviador 2026. 257 sivua. Lainattu kirjastosta.