keskiviikko 10. kesäkuuta 2026

Saksanvarpu romahtaa


Olen oppinut ajattelemaan, että henkilöiden pitää toimia uskottavasti tarinan maailmassa. Tässä tarinassa oivalsin, että kun henkilöt toimivat miten toimivat, he voivat siinä samalla luoda sen maailman. Varpu teki kaikenmoista, joka ei ensi lukemalta tuntunut kovin uskottavalta. Eihän nyt noin voi tehdä! Miksi se noin teki. Ja sitten monta ihmetyksen asiaa, miksi eivät myyneet asuntoa. Miksi kukaan ei pitänyt Varpun puolia avioerossa ja etenkin tavaroiden jaossa. Pidin kirjasta.

Tuuli Salminen: Varpu, Gummerus 2023, 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 25. toukokuuta 2026

Sienihommia


Paljon mielenkiintoista juttua sienistä. Romaani erään kylän asukkaista ja heidän yhteiselosta sienien kanssa. Yksi söi sieniä, toinen otti maan sienirihmastoihin yhteyden hiustensa kautta. Joku kasvatti herkullisia vaaleanpunaisia sieniä ja yhden pihan valtasivat haisevat itiöemät. Näiden romaanien "ongelma" on se, että ei tiedä, kuinka paljon sienistä on faktaa ja kuinka paljon fiktiota.

Koivisto Aura: Lahottajat, Into kustannus 2026, 7h9min, lukija Arttu Kurttila. Kuunneltu äänikirjana.

maanantai 4. toukokuuta 2026

Itsekkyydestä


Kuuntelin tämänkin, ja vähän samasta suunnasta kuin muitakin teoksia, joissa puhutaan toksisesta kulttuurista ja sen vaikutuksista ihmisten hyvinvointiin. Olen tässä muutaman vuoden jankuttanut, että yhteisöllisyys on avainsana, kun ratkotaan ympäristöongelmia. Mutta se on avainsana myös ihmisten hyvinvointiin. Helppo oli nyökytellä tälle kirjalle ja sen ajatuksille.

Hassu juttu, että olen lukenut kaksi hänen aiempaa teostaan, mutta vasta nyt tajusin, että olen kirjoittanut sukunimeen ylimääräisen n-kirjaimen. Tajusin sen, kun lukija luki nimen.

Liisa Keltikangas-Järvinen: Itsekkyyden aika: Miten yltiöyksilöllinen kulttuurimme sai meidät voimaan pahoin, WSOY 2026. 6h49min, lukija Hannamaija Nikander. Kuunneltu äänikirjana.

Vähän läppä


Tartuin kirjaan innolla, mutta into tyrehtyi pian. Kaksikolmasosaa kirjasta kirjoittaja vakuuttaa, että lukija voi toipua fibromyalgiasta niin kuin hän on tehnyt, kunhan vain tekee niin kuin hän on tehnyt. Sitten lopulta kertoo, mitä on tehnyt. Eli ihan tavallisen kuntosaliohjelman ja lautasmallin mukaisen ravinnon, pariin lisäaineeseenkin on kiinnittänyt huomiota. Läppä.

Liisa Heikkinen: Fibromyalgiasta voi kuntoutua, BoD 2019, 144 sivua. Lainattu kirjastosta.

Olemme luoneet yhteiskunnan, joka ei sovi meille


Tämä kirja on jatkumoa monelle muulle lukemalleni asialle. Nykyinen toksinen yhteiskunta ei ole ihmiselle lajityypillinen ympäristö, ja se saa meidät voimaan huonosti ja sairastumaan. Mate kirjoittaa, että sairastuminen vaikkapa reumaan, autoimmuunisairauksiin tai syöpään on prosessi. Se on ymmärrettävää. Ihminen ei ole yhtenä päivänä sairas, vaan sairaus alkaa ja etenee prosessina. Myös toipuminen on prosessi. Maten mukaan sairastumisen taustalla on usein trauma.

Paljon mielenkiintoista asiaa. Kuuntelin ja välillä luin. Tekee mieli tarttua kirjaan uudelleen.

Daniel Mate ja Gabor Mate: Normaali on myytti: Traumat, sairaudet ja toipuminen toksisessa maailmassa, Into Kustannus 2026 (englanninkielinen alkuteos 2022). Kääntäjä Kirsimarja Tielinen. 19h39min, lukija Juhani Rajalin. Kuunneltu äänikirjana (ja luettu osittain e-kirjana).

keskiviikko 15. huhtikuuta 2026

Kalevalan tarinasta


Olen lukenut vuosina 2021 ja 2024 Emmi Itärannan kolme aiempaa teosta. Nyt odotin tätä aika pitkään kirjastosta lainaan, sillä kirja on tosi suosittu. Tässä kirjassa ei ollut mitään ympäristönsuojelujuttuja, joita saattoi lukea Teemestarin kirjasta tai Kuunpäivän kirjeistä. Oltiin Kalevalan ja suomalaisen muinaisuskon mailla, niistähän minä nyt tykkään kovasti.

Teksti oli Emmi Itärannalle tyypillistä, tosi runsasta ja kuvailevaa, mutta paikoin vähän jopa toisteista. Muutaman kerran tuli sellainen fiilis, että vähän vähemmän näitä hillanvärisiä silmiä ja eteenpäin toiminnassa. Loppua kohti sitten tapahtuikin paljon.

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja, 2025. 409 sivua. Lainattu kirjastosta.

Hyvän mielen kirja


Kahden eläkeläisen, yhden teinin ja yhden keski-ikäisen senioreiden iltapäiväkerhon ohjaajan näkökulmissa kerrottu tarina Lontoon Hammersmithissä. Kirja haluaa rikkoa ikäihmisiin liittyviä stereotypioita, mutta en mä ole enää ajatellut 70+ ihmisiä vanhuksina pitkään aikaan. Ikä on tuonut minullekin siinä vähän viisautta. Hauska tarina, hauskat hahmot.

Clare Pooley: Ikä on vain numero, WSOY 2025 (englanninkielinen alkuteos 2024), suomennos Ulla Selkälä. 10h35min, lukija Meri Nenonen. Kuunneltu äänikirjana.