maanantai 23. maaliskuuta 2026

Puhuva kissa japanilaisessa sadussa


Tällaista kirjaa en olekaan ennen lukenut. Olen lukenut aika vähän japanilaista käännöskirjallisuutta. Ihmisten eleitä ja tekemisiä on erilaista tulkita kuin oman kulttuurin ihmisiä. Opiskelen samalla kirjoittamisen kieli-jaksoa, ja tässä teoksessa tosiaan oli valtavasti adjektiiveja ja adverbejä. Sellaista kieltä, jota yleensä en sietäisi. Mutta ehkä se meni tässä vähän yli. Pidin kirjasta. Laittaisin kirjan nimenomaan satu-kategoriaan. Kirjassa puhutaan siitä, miten suhtaudumme kirjoihin ja lukemiseen: suorituksena, korostaaksemme itseämme ja tehokkuudesta käsin.

Sosuke Natsukawa: Kissa joka suojeli kirjoja, Tammi 2021 (alkuteos 2017, suomentaja Raisa Porrasmaa), 5h25min, lukija Jalmari Kuikka. Kuunneltu äänikirjana. 

ADHD-opas


Kirjoittaja on somesta tuttu psykologi. Kirjassa oli paljon sellaista asiaa, jota en ole muualta lukenut. Tosi selkeä ja hyvä kirja. Nimensä mukaisesti käsittelee kuutta ADHD-piirrettä, jotka saattavat näyttää toistensa ristiriidoilta. Niitä juttuja, kun yrittää täyttää lomaketta, jossa kysytään kyllä vai ei, mutta kun haluaisi vastata toisaalta ja toisaalta.

Juulia Järvdike: Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia, Tuuma 2026. 165 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Nuorten kirja


Luin elämäni ensimmäisen säeromaanin. Kirja oli nuorten kirja, ja säeromaani tietysti erityisen nopealukuinen. Kirjassa oli ysiluokkalainen päähenkilö, joka soitti kitaraa. Paljon viittauksia vanhaan musiikkiin. Vähän jäin miettimään, miltä kirjaa tuntuu lukea sellaisena nuorena, jolle mainitut biisit olivat vieraita. Toki lopussa oli biisilista. Olen lukenut kirjailijan Pysähdyskoe-nimisen teoksen sekä kirjoitusoppaan, jonka olen lainannut jo uudestaankin.

Päivi Haanpää: Retro, a-puoli, Hertta kustannus 2026, 205 sivua. Lainattu kirjastosta.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

Noitatarina


Historiallinen romaani Valpurista eli punaisesta noidasta, joka eli 1600-luvulla. Tarina perustuu tositapahtumiin, mutta on tietenkin kirjailijan kynästä. Kirjailija on koulutukseltaan kansantieteilijä.

Jenna Kostet: Punainen noita, Aula & Co 2024. Lainattu kirjastosta.

Suolistosta aivoihin


Olen lukenut Endersin ensimmäisen teoksen suolistosta kymmenen vuotta sitten. Siitä varmaan alkoi ymmärrykseni suoliston merkityksestä terveydelle. Onpa hauska huomata, miten paljon enemmän luen nykyään.

Enders valmistui lääkäriksi ja kiinnostui muustakin kehosta. Mielenkiintoisia juttuja, uutta tutkimustietoa esim. keuhkoista, ihosta ja immuunipuolustuksesta. Kiinnostava, vaikka vähän punainen lanka tai kokonaisuus olikin kateissa. Jonkin verran luin myös e-kirjana.

Guilia Enders: Elimistön viisaus, Tammi 2026. Suomentaja Milka Koiranen. 9h25min, lukija Anna-Riikka Rajanen. Kuunneltu äänikirjana.

sunnuntai 15. helmikuuta 2026

Hermoston rauhoittamista


Tiesin Kari Ketosen tietenkin komedianäyttelijänä, mutta olin jossain lukenut myös haastattelun, että hän on myös psykoterapeutti. Ollut jo lähes parikymmentä vuotta. Aika monta hermostoon ja palautumiseen liittyvää kirjaa olen lukenut. Aina tulee jotain uutta, ja tämä oli hyvin jäsennelty. Aika pitkään puhutaan mindfulnessistä ennen kun mainitaan sana mindfulness. Samahan tuo, miksikä sitä kutsuu.

Kari Ketonen: Havaitse. Hyväksy. Toista.: Matka mukavuusalueen reunalle ja takaisin, Otava 2025. 8h52min, lukija Kari Ketonen. Kuunneltu äänikirjana.

Suvi Ratisen esikoinen


Olinkin jo lukenut kaikki muut Suvi Ratisen teokset ja tämä esikoinen oli jäänyt viimeiseksi. Muut ovat Hyvä tarjous, Omat huoneet ja Pakolainen. Tässä oli samaa hauskuutta kuin Hyvä tarjous -teoksessa. Lisäksi oli hyvä aikamatka 90-luvun nuoruuteen. Teos kertoo lestadiolaisuudesta irtaantumisesta.

Suvi Ratinen: Matkaystävä, Otava 2019, 346 sivua. Lainattu kirjastosta.