Sain tämän kirjan puolisoltani ystävänpäivälahjaksi monta vuotta sitten. Olen sen jälkeen aloittanut tämän lukemisen monta kertaa. Nyt luin hiljattain Johanna Venhon Syyskirjan ja silloin muistin tietenkin, että mulla on taas tämä kirja edelleen lukematta.
lauantai 25. lokakuuta 2025
Viimein sai luettua
Sain tämän kirjan puolisoltani ystävänpäivälahjaksi monta vuotta sitten. Olen sen jälkeen aloittanut tämän lukemisen monta kertaa. Nyt luin hiljattain Johanna Venhon Syyskirjan ja silloin muistin tietenkin, että mulla on taas tämä kirja edelleen lukematta.
perjantai 10. lokakuuta 2025
Pariisissa ja Parkanossa
Olen lukenut Leena Parkkiselta yhden teoksen aiemmin, vuonna 2018. Tykkäsin siitä silloin, ja tykkäsin tästäkin. Historiaa ja ruokaa. Neiti Steinin keittäjättäressä on oikeasti olemassa olleet henkilöt: Neiti Stein ja hänen kumppaninsa neiti Toklas. Amerikkalaisnaiset elävät Pariisissa 1930-luvulla, siellä on homoseksuaalien parempi olla kuin Amerikassa. Heillä on suomalainen keittäjätär. Amerikkalaisnaisista tiedetään paljon ja heidän osuus tarinassa on "totta". Keittäjätär Margitista taas ei ole oikein muuta tietoa kuin se, että tällainen nainen on ollut olemassa. Parkkinen on kehitellyt aika hurjan tarinan siihen ympärille.
Hän on kirjoittanut neljä romaania, ja myös lastenkirjoja.
Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär, Otava 2022. 464 sivua. Lainattu kirjastosta.
maanantai 29. syyskuuta 2025
Muumikirjailijan saarella
Lajityypin nimi on biofiktio eli elämäkertaromaani. Romaani kertoo kolmesta päivästä elokuussa 1991. Se kertoo tarinaa parikymppisestä ympäristötieteen opiskelijasta Mariasta, joka odottaa Tove Janssonilta vastausta kirjeeseensä. Ja se kertoo tarinaa Tove Janssonin lähdöstä Klovharun luodolta. Hän pohtii myös, mitä vastaisi kirjeeseen.
Syyskirja on nimeään myöten kunnianosoitus Tove Janssonille. Minulla on edelleen Kesäkirja lukematta.
Johanna Venho: Syyskirja, WSOY 2021, 280 sivua. Lainattu kirjastosta.
sunnuntai 14. syyskuuta 2025
Kirjanen elämäkerran kirjoittamisesta
Teoksen kirjailija kuulostaa tutulta, mutta en ole kirjannut hänen teoksiaan tänne. Ehkä en ole sitten lukenutkaan. Teos on oikeastaan vain pieni kirjanen eikä siinä ole mitään kovin ihmeellistä, mutta kirjoittamisesta lukeminen on aina inspiroivaa. Ala vaan kirjoittaa. Luin teoksen alkuosan Helsingissä yhtenä ihanana päivänä, kun vietin aikaa yksinäni ja haahuilin museossa. Nyt luin loppuun.
Kai Vakkuri: Näin kirjoitat oman elämäsi tarinan - Opas kirjoittamiseen, Etelän Kirja 2005. 80 sivua. Lainattu kirjastosta.
Koululaisjuttuja
Opettaja on kerännyt koululaisten koevastauksia ja sutkautuksia. Vaikka kirjoittaja muuta väittää, niin kyllähän tässä lapsille nauretaan. Mutta onhan nämä hauskoja. Etenkin alkuosassa oli tosi hauskoja juttuja, nauroin niin paljon, että mahaan sattui. Loppua kohti sitten laimeni. Enkä siis lukenut kaikkea kerralla, että olisi siitä johtunut.
Tea Mäkipere: Etelään lentävä ruutana, yllättäviä koevastauksia ja muita koulutarinoita, Vinhan kustantamo 2025, 148 sivua. Lainattu kirjastosta.
maanantai 8. syyskuuta 2025
Kolmen sukupolven naiset
En tuntenut kirjailijaa entuudestaan, ja kirja hyppäsi käteen kirjastossa ihan vahingossa. Mistä sitä tietää, mikä lopulta kannen kuvassa tai nimessä houkuttaa. Mutta takakannessa puhuttiin kolmen sukupolven naisista, joten se sai sitten ottamaan kirjan mukaan.
Kirjan kertojaminä oli nykypolven sisaruksista nuorin. Näkökulmahenkilöt vaihtelivat, ja kertoja kertoi asioita, joita ei olisi pystynyt tietämään. Se oli mielenkiintoinen ratkaisu.
Kirjailija on näköjään vaihtanut monta kertaa nimeään. Esikoinen ilmestynyt nimellä Essi Henriksson (2007) ja nykyään hän on nimeltään Myrsky Tammimaa.
Essi Tammimaa: Paljain käsin, Gummerus 2011. 346 sivua. Lainattu kirjastosta.
Toinen ikigai-kirja uudelleen
Muutamassa vuodessa sitä on jo unohtanut koko kirjan. Olen lukenut tämän ensimmäisen kerran vuonna 2021 ihan kirjana. En muista oikeastaan mitään. Ja muistanko nytkään, muutama viikko lukemisen jälkeen.
Ken Mogi: Ikigai - Japanilainen tie elämän voimaan, Otava 2020 (alkuteos 2017), suomentaja Katri Mäkinen. 3h46min, lukija Simo Häkli. Kuunneltu äänikirjana.






