sunnuntai 22. kesäkuuta 2025

Murakami juoksee


Tämä on ensimmäinen Murakamin teos, jonka luin. En oikein tiedä, miksi valitsin tämän. Jotenkin tämä kietoutuu mielessäni teokseen Zen ja moottoripyörän kunnossapito. En tiedä, mistä moinen assosiaatio. Enhän ole tuota toistakaan lukenut tai lukemassa.

Murakami ei kirjoita juoksemisesta niin kuin minä haluaisin ajatella juoksemisesta, jos juoksisin. Hän valmistautuu kilpailuihin. Hänelle kilpailut ovat tärkeitä. Hän ei puhu juoksemisesta ja zenistä. Alussa on viittaus buddhalaisuuteen, mutta vain kärsimyksen osalta.

Kirja on laitettu luokkaan japaninkielisen kirjallisuuden historia ja tutkimus. Vaikeahan näitä on luokitella. Voisi olla myös eräänlainen elämäkerta.

Haruki Murakami: Mistä puhun kun puhun juoksemisesta, Tammi 2011 (japaninkielinen alkuteos 2007, käännetty englanninkielestä). Lainattu kirjastosta.

Kirjoittamisopas


Luin tätä Anneli Kannon kirjoittamisopasta pitkin talvea. Sain jossain vaiheessa loppuunkin, mutta unohdin kirjata. Olin lukenut kirjan aiemminkin, mutta unohtanut sisällön. Muistin ehkä lukeneeni sen. Mutta edellisessä postauksessa on yllätys. Olen kirjoittanut pienen tarinan vuonna 2020. En muista mitään.

Voisin varmaan lukea jonkin Kannon romaaneistakin.

Anneli Kanto: Kirjoittamassa, Reuna 2020, 199 sivua. Lainattu kirjastosta.


tiistai 17. kesäkuuta 2025

Pubiromantiikkaa


Kolmen sukupolven pubi-projekti: äiti ostaa vanhan pubin ja suunnittelee sisustuksen, tytär jättää markkinointihommat ja siirtyy keittiöhommiin ja tyttärentytär alkaa hoitaa puutarhaa. Kaunista sisutusta, maalaisromantiikkaa, monenlaista ruokaa ja puutarhanhoitoa samassa kirjassa. Ja vielä kolme rakkaustarinaakin. Itkuasteikolla ei kovin korkealla, muutaman kerran vähän.

Veronica Henry: Heräteostos, Bazar 2023 (englanninkielinen alkuteos 2022), 446 sivua. Lainattu kirjastosta.

sunnuntai 25. toukokuuta 2025

Kammottava, rakas äiti


En ollut lukenut yhtään Kähkösen teosta. Tiesin kirjailijan nimeltä, mutta en oikeastaan muuta. Hän on näemmä kirjoittanut Kuopio-sarjaa. Tämä teos oli autofiktiivinen. Taas jättää auki, mikä osa oli totta ja mikä sepitettä. Totena tämän kuitenkin lukee. Omanlainen tapa käyttää kieltä, vähän hengästyttävä. Paljon tuttua savolaisuutta. Kirja on kertojaminän puhetta kuolleelle äidilleen. Äiti on kirjassa rakas äiti, vaikka onkin ollut kauhea ihminen, joka on kännipäissään pahoinpidellyt lastaan. Sitä edeltää pitkä selvitys äidin vanhemmista ja jopa sitä edeltävästä sukupolvesta. Eihän kukaan tyhjiöstä äidiksi tule. Teos voitti Finlandia-palkinnon.

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa, Väärässä olemisen historia, Siltala 2023. 267 sivua, lainattu kirjastosta.


(ei kok) Traumaklassikko


Kiinnostuin traumoihin liittyvistä asioista talven mittaan ja löysin tämän, ilmeisesti tärkeän klassikon. Paljon tapauskertomuksia. Aika helppolukuinen. Erittäin kiinnostavaa oli sairaanhoidon esim. leikkausten aiheuttamat traumat lapsuudessa. Laina-aika loppui kesken enkä päässyt ihan loppuun asti. Ehkä 20-30 sivua lopusta jäi lukematta.

Peter A. Levine: Kun tiikeri herää, Trauma ja toipuminen. Alkuteos 1997, 279 sivua. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 14. toukokuuta 2025

Terkut Intiaan


Viisautta Intiasta. Olin kuunnellut tämän pari vuotta sitten, ja nyt nappasin välilukemiseksi. Kuten jo viimeksi kirjoitin, ei yhtä hyvä kuin Ichigo ichie, mutta ihan jees. Nyt en ehkä saanut niinkään paljoa irti kuin ekalla kerralla. Kaikkiaan kolme näiden kirjailijoiden teosta olen lukenut. Ehkä kaivan Ichigo ichien luettavaksi. Olen kuunnellut sen äänikirjana, ja osia siitä uudelleen ja uudelleen unikuunteluna.

Francesc Miralles ja Hector Garcia: Namaste: Onnellisen elämän taito, Gummerus 2023. Lainattu kirjastosta. 

Lähirunoja


Naapurissa asuva runoilija voitti Runo-Kaarina -kilpailun ja tein hänestä jutun yhdistyslehteen. Luin samalla hänen teoksensa. En ole kovin paljoa runoja lukenut. Nämä koskettivat ja kiehtoivat minua kovasti. Monenlaisia eläinkohtaloita ja tutkiskelua ihmisen kipeästä suhteesta eläimiin. Kirjoitin näistä inspiroituneena itsekin yhden runon.

Anniina Louhivuori: Päivä jona Mary hirtetään, Kaarinan kaupunki 2024. Lainattu kirjastosta.