Olin kirjoituskurssilla ja sieltä sain innostuksen kahteen kirjaan. Toinen oli jo aiemmin lukemani kirjoitusopas ja toinen tämä nyt kirjaamani. Kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu, ehkä siksi, että se on nimenä hauska. En ehkä ollut hoksannut, että hän on suomalainen.
tiistai 25. helmikuuta 2025
Omasta elämästä kirjoittamisesta
Olin kirjoituskurssilla ja sieltä sain innostuksen kahteen kirjaan. Toinen oli jo aiemmin lukemani kirjoitusopas ja toinen tämä nyt kirjaamani. Kirjailijan nimi oli entuudestaan tuttu, ehkä siksi, että se on nimenä hauska. En ehkä ollut hoksannut, että hän on suomalainen.
maanantai 10. helmikuuta 2025
Kuvitelmia
Eksyin syksyllä Erkka Mykkäsen podcastin pariin. Kuuntelin niitä innostuneena ja laitoin hänelle kiitosviestiäkin. Kirjailijana Mykkänen oli minulle entuudestaan tuntematon, mutta kävi niin kuin usein käy. Kun johonkin kiinnittää huomiota, niin yhtäkkiä tämä putkahtelee esiin joka puolelta. Päädyin sitten lukemaan hänen esikoisteoksensa, joka on kokoelma pieniä tekstejä. Hän kutsuu niitä kuvitelmiksi.
Mykkänen mainitsi podcastissa Daniel Harmsin, joka räjäytti mun pääni 90-luvulla. Että silläkin tavalla voi kirjoittaa, aivan absurdisti. Kirjoittelinkin pieniä absurdeja juttuja silloin nuorena. Ja oikeastaan tunnistan sellaista vielä edelleenkin jostain teksteistäni. Myös tästä Mykkäsen teoksesta löytää Harmsin. Tai siis en minä tiedä, onko jossain kokonainen joukko kirjoittajia, jotka kirjoittavat lyhyitä tarinoita, joissa maailman kääntyy vinksalleen väkivaltaisesti ja aika kulkee omaa tahtiaan.
Kirjaston varastosta haettu Harms odottaa tuossa ikkunalaudalla.
Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua, WSOY 2015, 86 sivua. Lainattu kirjastosta.
Kirjoitusopas
Tämä oli erinomainen kirjoitusopas. Tai ehkä pikemminkin kirjoittamaan inspiroiva teos. Sain paljon ideoita meneillään oleviin teksteihini. Törmäsin siihen elämäkerrallisen kirjoittamisen kurssilla tammikuussa. Ohjaajalla oli noin pari kymmentä teosta mukana ja tämä kiinnosti minua kovasti. Laitoin heti varaukseen ja luin suunnilleen saman tien. Rannela oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, mutta yhden Haanpään teoksen olen lukenut pari vuotta sitten. Sekin tekisi mieli lukea uudelleen.
Voisi olla hauska pitää sellainen kuukausi, että lukee ainoastaan jo kertaalleen luettuja kirjoja. Tai joku muu aiemmin luettujen kirjojen tempaus.
Laitoin kirjailijoille kiitosviestin.
Päivi Haanpää ja Terhi Rannela: Miksi en kirjoittaisi?, Avain 2019, 258 sivua.
maanantai 3. helmikuuta 2025
Jättiläisiä etsimässä
Metsän kansa -sarjan neljäsosa. Hyinen kylmyys kiusaa ihmisiä, ja sen arvellaan olevan Pohjan akan tekosia. Tietäjät elikäs Tenho ja Yörnin äijä ovat just ja just selvinneet edellisestä koettelemuksesta, kun pitää lähteä jo seuraavaa vastustajaa kohti. Kirjan nimi viittaa Väinämöiseen ja Sampsa Pellervoiseen. Tämän loppukoetokset eivät olleet yhtä uuvuttavia kuin kolmososan. Kolme ekaa osaa olivat ilmestyneet vuoden välein. Olikin varmaan hyvä, että tässä välissä olikin muutama vuosi, niin on ehditty toimittaa kunnolla.
Eteenpäin menevät myös Varpu ja Heiska. Varasin jo nyt viidennen osan, joka ilmestyy huhtikuun alussa. Siihen olikin jo 22 varausta. Joku muukin odottaa, mitä lasten vanhemmille kuuluu.
Mikko Kamula: Kalevan pojat, Gummerus 2022. 714 sivua. Lainattu kirjastosta.
maanantai 20. tammikuuta 2025
Pienoisromaani
Päähenkilö on tullut Kreikkaan etsimään kreikkalaista isäänsä, joka hylkäsi tämän lapsena. Kauniita tuokiokuvia ja uskonnollista kuvastoa. Kauniilla kielellä pohditaan ihmisen vajaavaisuuksia ja mielenterveyden ongelmia. Voiko ja pitääkö toiselle antaa anteeksi? Tämä on toinen lukemani Haahtelan teos eikä nyt ainakaan ole hinkua lukea enempää.
Joel Haahtela: Hengittämisen taito, Otava 2020, 176 sivua. Lainattu kirjastosta.
Tietäjät Tuonelassa
Metsän kansa -sarja jatkuu. Kirjan nimi on Tuonela ja se kertoo, missä tietäjät elikäs Tenho ja Yörnin ukko seikkailevat koko kirjan. Varpu ja Heiska sen sijaan ovat vähän maallisemmissa menoissa mukana. Ahmin eteenpäin ja itkin tietysti välillä. Edelleen mukava sekoitus historiaa ja fantasiaa.
Mikko Kamula: Tuonela, Gummerus 2019, 702 sivua. Lainattu kirjastosta.
maanantai 6. tammikuuta 2025
Jatkoa savolaisten historiaan
Ei mennyt montaa päivää, kun luin Metsän kansa -sarjan kakkososan. Ykkösenhän luin loppuun joulun välipäivinä. Tenhon, Varpun ja Heiskan tarina jatkuu. Maahiset, lappalaisnoidat, haltijat ja muu väkevä väki tekee hyvän tarinana. Mukaansa tempaava tarina siis jatkui edelleen. Toki lopun vähän pitkitetty taistelukohtaus ja jopa vähän kesken jäänyt tarina pikkuisen turhauttivat.
Mikko Kamula: Iso härkä, Gummerus 2018, 603 sivua. Lainattu kirjastosta.






