keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Kasvutarina sukupuuttojen maailmassa


Maailmassa ei ole juurikaan nisäkkäitä jäljellä ja suuri osa linnuistakin on jo kuollut sukupuuttoon. Kalastus ollaan kieltämässä. Päähenkilö on irlantilainen, Australiassa kasvanut Franny, joka haluaa seurata lapintiiroja arktikselta antarktikselle. Frannyn elämää kerrotaan lomittain menneisyydestä ja nykyisyydestä. Sukupuutot luovat ihmisen tarinalle kehykset. Kirjaa lukiessa mietin, miksi uskottavuus on niin tärkeää. Miksi en usko kirjailijaa?

Charlotte McConaghy: Viimeinen muuttolintu, WSOY 2021 (englanninkielinen alkuteos 2020), suomentaja Sari Karhulahti. 344 sivua. Lainattu kirjastosta.

torstai 29. elokuuta 2024

Scifiä aurinkokunnassa


Luin syksyllä 2021 Itärannan kaksi muuta teosta, ja tykkäsin niistä kovasti. Silloin minulle jäi muistikuva, että ne olivat kirjailijan ainoat teokset, mutta olihan silloin vasta vuotta aiemmin julkaistu tämä. Tämä on varmaan edelleen sitä kaunista ja vähän koukeroista kieltä, mistä Itärantaa kiitellään. En ole ihan varma onko se kirjojen vahvuus. Välillä tuskastutti, kun olisin vaan halunnut eteenpäin ja saada tietää, mitä tarinassa tapahtuu. Mutta hyviä ympäristönsuojeluteemoja tässäkin kirjassa.

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet, Kustannusosakeyhtiö Teos 2020, 382 sivua. Lainattu kirjastossa.

Rakkaustarina Nottinghamissa


Uusi chic lit tuttavuus mulle. Itkin tietenkin puolesta välistä kirjaa loppuun asti. Ja itkeminenhän on hyvän kirjan merkki. Päähenkilö Edie joutuu piinalliseen tilanteeseen työkaverin häiden jälkeen, kun sulhanen suutelee häntä. Sitten nainen palaakin lapsuudenkotiinsa ja rakkaustarinahan siitä muodostuu.

Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa, HarperCollinsNordic 2016 (alkuteos), 431 sivua. Lainattu kirjastosta.

Avaruusasioita


Olen lukenut kirjailijan kaksi muuta teosta: säästä ja pienistä asioista. Molemmat oli tosi hyviä, kuuntelin ne jo 1,5 vuotta sitten. Silloin ajattelin, että tämä avaruusteemainen kirja ei niin kiinnosta. Elämää pohtiessa on alkanut avaruuskin kiinnostaa. Kirja oli tosi hyvä.

Marcus Rosenlund: Kohti korkeuksia, Ajatusmatkalla avaruudessa, Kustantamo S&S 2020 (ruotsinkielinen alkuteos samana vuonna), 7h9min, lukija Jussi Puhakka

perjantai 9. elokuuta 2024

Tuhlaajanainen pulassa


Tarina naisesta, joka osti asunnon myymättä ensin edellistä, teetti siihen hulppean remontin ilman rahaa ja menetti sitten työpaikkansa ja joutui ihan kuseen rahavaikeuksien takia. Tarina ja sen päähenkilö oli monessa kohtaa tosi epäuskottava. Ihminen voi tietenkin joutua hankaluuksiin ja ihan omaa syytäänkin, mutta en silti usko, että kukaan toimisi noin.

Mietin kovasti, että lukeminen lisää tutkimusten mukaan myötätuntoa. Ehkä näin on.

Luin tunnin verran tätä Silent book clubissa. Voi olla, että muuten olisi jäänyt kesken.

Annamari Marttinen: Häiriömerkintä, Tammi 2021, 325 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kasvikunnan kuvitteellinen manifesti


Aivan mahtava teos, jonka jälkeen ymmärsin taas vähän enemmän maailmaa. Kasvit ovat ihmeellisiä, niitä on valtavan paljon ja voimme oppia älyttömästi asioita kasveilta. Pikkasen enemmän voisimme myös kunnioittaa kasveja. Ne olivat täällä paljon ennen meitä, ja evoluution myötä niillä on paljon hienoja keinoja kukoistaa.

Stefano Mancuso: Kasvien tasavalta, Aula & Co 2022 (italiankielinen alkuteos 2019), 152 sivua. Lainattu kirjastosta.

Naisten häpäisystä


Kirja oli aika erilainen kuin luulin. Välillä kirja tuntui vähän höpöhöpöltä, mutta sitten oli paljon hyvää asiaa ja oivalluksia häpeästä. Erityisen kiinnostavia osia oli naissukupuolen vuosisatoja (tuhansia) jatkunut häpäisy. Mietin aihetta paljon.

Kaisa Peltola: Häpeän alkemia: Erillisyydestä elävään yhteyteen. Hyvä elämä 2021. 9h24min, lukija Kaisa Peltola. Kuuntelin äänikirjana.