Lea Saukkonen: Sään ääri-ilmiöt ja ilmastonmuutos, Minerva 2020. 137 sivua, lainattu kirjastosta.
maanantai 6. helmikuuta 2023
Äärisäistä
Luonnollisesti paras
Parikymppisille naisille/tytöille suunnattu kirja hyvinvoinnista. Näitä kirjoja, joissa sanotaan, että ei tarvitse treenata, mutta tarvitsee vähän kuitenkin. Ja mitä tahansa voi syödä, tavallista kotiruokaa. Paitsi, että oikeastaan pitäis syödä just näin.
Uusi elämä
Nainen eroaa, muuttaa meren rannalle ja perustaa pop-up-kahvilan. Kevyttä lukemista.
Jenny Bayliss: Talvi kaukana kaikesta, Otava 2022 (alkuteos 2021). 12h23min, lukija Mili Kaikkonen.
Ruotsin mielensäpahoittaja
Leffateattereissa pyörii elokuva Mies nimeltä Otto. Tom Hanks pääosissa, näin trailerin. On varmasti itkettävän hyvä. Sen pystyin kirjan perusteellakin arvaamaan, että leffa voi olla ihan hyvä. Toki paljon tapahtuu miehen pään sisällä, joten sinne ei näe. Kirja oli ihan ok.
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä, Johnny Kniga 2022 (alkuteos 2012, ja suomennettukin ekan kerran 2013). 10h48min. Äänikirjana, lukija Kristo Salminen.
sunnuntai 5. helmikuuta 2023
Historiallisia ilmastoasioita
Ei pitäisi jättää näin pitkäksi aikaa rästiin kirjauksia. Unohtuu.
Mutta aivan loistava, loistava kirja. Tiedetoimittajan esikoinen. Kertoo siitä, miten ilmasto on muuttunut ammoisina aikoina ja millainen merkitys säällä on ollut historian tapahtumiin. Rosenlund sai teoksesta tiedonjulkistamispalkinnon vuonna 2019.
Suomenruotsalaiset ovat vähemmistöä kirjoissani.
Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa, S&S 2019 (alkuperäisteos: Väder som förändrade världen 2018). 7h16min, lukija Aku Laitinen.
Vuonna 2022: 42 kirjaa
Vuoden 2022 tilasto
Olin laskenut kyllä tilaston, mutta en ollut näköjään tehnyt postausta.
Kirjoja kertyi 42 (en laskenut mukaan sitä kirjaa, jonkin olin lukenut joko vuonna 2021 tai 2022, mutta en ollut merkannut mihinkään). Kirjoista 13 oli kaunokirjallisuutta, loput tietokirjoja. Luin 22 kirjaa ja kuuntelin 20.
Taisi siis olla ennätysvuosi.
perjantai 30. joulukuuta 2022
Jouluklassikko
Luin jälleen jouluaattona. Itkin tietenkin.
Charles Dickens: Saiturin jouluyö, Satukustannus (alkuteos 1843), 127s. Kirjassa ei ole painovuotta, mutta suomennos on vuodelta 1986. Se onkin ainoa suomennos tällä nimellä. En muista, mistä kirja on peräisin, mutta olen saanut sen aika pian tuon suomennosvuoden jälkeen.




