Paljon asiaa ja jonkin verran turhan syvällistäkin.
Esa Soppi: Rauta on kova aine, MIT consulting 2020, 192 sivua. Lainattu kirjastosta.
Esa Soppi: Rauta on kova aine, MIT consulting 2020, 192 sivua. Lainattu kirjastosta.
Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet, Otava 2022 (alkuteos 2018), 331 sivua. Lainattu kirjastosta.
Mari Pihlajaniemi: Olipa kerran Pohjola, tarina katoavista lajeista ja toivosta, Tammi 2022, 4h51min, lukija Elina Varjomäki.
Espoon kaupunginmuseo: Ennen Espoota, Espoon esihistoria. Ei ole painovuotta, mutta eiköhän se ole 2022. 56 sivua (eli vähän siinä ja siinä, että onko kirja vai kirjanen). Lainattu kirjastosta.
Mutta Titta-sarjan päätösosa. Tykkään näistä viihdekirjoista, joissa työelämällä on merkittävä rooli. Inspiroisikohan tämä minuakin kirjoittamaan?
Vähän mietin kyllä tuota kustantamoa. Kun jossain lukee edelleen Myllylahti (niin kuin se keskimmäinen, jonka luin paperisena). Mutta kun Nextoryssa lukee tuo Saga niin olkoon se.
Maija Kajanto: Kuin tilauksesta, Saga Egmont 2021, 9h17min. Lukija Susanna Hyvärinen.
Että en osaa sanoa lopullista mielipidettä. Eikä tarvitsekaan, eihän nämä ole mitään kirja-arvosteluja.
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin, Otava 2018, 16h16min. Lukija Kati Tamminen.
Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä, Saga Egmont 2020, 8h5min, lukija Susanna Hyvärinen.