sunnuntai 11. joulukuuta 2022

Opaskirjanen nuorelle kirjoittajalle


Tämä on ollut minulla pitkään hyllyssä ja olen sen lukenut aiemminkin. Mutta näköjään ei ole merkintää blogissa, joten olen varmaan lukenut sen todella kauan aikaa sitten. Hyvin käytännöllinen opas kirjoittamiseen, pilke silmäkulmassa kirjoitettu. Ehkä varsinaisesti ohjeet eivät enää päde 2020-luvulla, vaan kertovat enemmän maailmasta lähes sata vuotta sitten. Millaisia tekstejä oli olemassa, mitä luettiin ja kirjoitettiin.

Erityisesti jäin miettimään novelleja. Olen lukenut niitä kyllä koulussa, mutta aikuisena en varmaan ensimmäistäkään. Onkohan niitä olemassakaan enää?

Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi? WSOY, ensimmäinen painos 1935. 216 sivua. Omassa kirjahyllyssä.

keskiviikko 7. joulukuuta 2022

Asiaa raudasta


Paljon asiaa ja jonkin verran turhan syvällistäkin.


Esa Soppi: Rauta on kova aine, MIT consulting 2020, 192 sivua. Lainattu kirjastosta. 

torstai 1. joulukuuta 2022

Äidin ja tyttärien road trip


Ranskalaisen kirjailijan romaani äidistä, joka lähtee kahden tyttärensä kanssa matkailuautolla yllättäen Pohjoismaihin katselemaan kauniita maisemia. Tarina eteni äidin kertomuksena, teinin blogipostauksina ja esiteinin päiväkirjamerkintöinä. Ihan mukava romaani, mutta ei mikään elämää suurempi.

Virginie Grimaldi: Kirkkaimmat tähdet, Otava 2022 (alkuteos 2018), 331 sivua. Lainattu kirjastosta.

Naalista


Erittäin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu tarinallinen tietokirja pohjoisen uhanalaisista eläimistä, erityisesti naalista. Vähän kuin en tiennyt mitään ankeriaista ennen kun luin Ankeriaan testamentin, niin en tiennyt naaleista mitään ennen tätä kirjaa. Nyt tiedän yhtä sun toista. Vaikka luontokato ei ole pelkästään söpöjen eläinten katoamista, niin se on kyllä myös sitä.

Mari Pihlajaniemi: Olipa kerran Pohjola, tarina katoavista lajeista ja toivosta, Tammi 2022, 4h51min, lukija Elina Varjomäki. 

Esihistoriaa


Esihistoria on kiinnostavaa. Mieleen tuli kirja, jonka luin kolme vuotta sitten. Se käsitteli Suomen historiaa. Samoja asioita, mutta Espoo-näkökulmalla.

Espoon kaupunginmuseo: Ennen Espoota, Espoon esihistoria. Ei ole painovuotta, mutta eiköhän se ole 2022. 56 sivua (eli vähän siinä ja siinä, että onko kirja vai kirjanen). Lainattu kirjastosta.

torstai 17. marraskuuta 2022

Viihdetrilogian päätös


Mukavaa viihdettä, mitä nyt muutama pikku yksityiskohta ärsytti. Jos joku asuu Kirkkonummella ja käy Leppävaarassa töissä ja vie sinne vielä lapsensakin päiväkotiin, niin miksi tämä kävisi jatkuvasti Ompussa kahvilla ja lounailla. Järjetöntä sahaamista.

Mutta Titta-sarjan päätösosa. Tykkään näistä viihdekirjoista, joissa työelämällä on merkittävä rooli. Inspiroisikohan tämä minuakin kirjoittamaan?

Vähän mietin kyllä tuota kustantamoa. Kun jossain lukee edelleen Myllylahti (niin kuin se keskimmäinen, jonka luin paperisena). Mutta kun Nextoryssa lukee tuo Saga niin olkoon se.

Maija Kajanto: Kuin tilauksesta, Saga Egmont 2021, 9h17min. Lukija Susanna Hyvärinen. 

Tutkimusmatkailijoita

Montakohan kirjaa olen unohtanut kirjata. Miten tämänkin unohdin, vaikka ihan äsken kuuntelin loppuun. Siis ihan nyt marraskuussa. Kankimäen ensimmäinen kirja on jäänyt mieleen hyvänä kirjana: mielenkiintoinen teos Sei Shonagonista, jota Kankimäki lähtee tutkimaan Kiotoon. Tässä kirjassa on vähän sama ajatus. Paitsi, että naisia on paljon ja paikkoja on paljon. Ja kaikkia hän ei suoranaisesti lähdekään tutkimaan. Ensin on tutkimusmatkailijoita ja seikkailijoita, jotka ovat käyneet Afrikassa. Loppuosassa kirjaa onkin italialaisia taiteilijoita. Lisäksi Kankimäen oma elämä ei ole ihan niin kiinnostavaa.

Että en osaa sanoa lopullista mielipidettä. Eikä tarvitsekaan, eihän nämä ole mitään kirja-arvosteluja.

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin, Otava 2018, 16h16min. Lukija Kati Tamminen.