perjantai 11. marraskuuta 2022

viihdettä


Uusi lähikirjasto avattiin ja kävin etsimässä vähän lukemista. Viimeisenä etsin vielä jonkin kevyen viihdekirjan, joka tulisi luettua nopeasti. Ihana uppoutua lukemaan, monet kirjat kun jäävät aina kesken. Luin sitten nopeasti parissa päivässä kirjan Titasta, joka kipuilee työelämässä ja ensimmäistä raskauttaan. Hyvää viihdettä on varmasti vaikea kirjoittaa. Että se olisi oikeasti viihdyttävää, mutta ei kökköä. Oli muutes minulle entuudestaan tuntematon kustantaja.


Maija Kajanto: Itsepä tilasit, Myllylahti 2020, 296 sivua. Lainattu kirjastosta.

Kirjoitusopas


Aloitin ajat sitten ja sitten jäi tyyliin viimeinen luku kesken. Luin sitten kiireellä kirjaston kahvilassa loppuun, kun piti palauttaa myöhässä oleva kirja. Oli hyvä ja inspiroiva kirja kirjoittamisesta. Olisi voinut tehdä muistiinpanojakin. Luin loppuun 2.11., muta en toki vieläkään ole alkanut kirjoittamaan. Kuinkahan monta kirjaa kirjoittamisesta voisi lukea alkamatta kirjoittaa?

Mirjami Haimelin ja Satu Rämö: Kynä, kaikki tärkeä kirjoittamisesta, Tuuma 2020, 296 sivua. Lainattu kirjastosta.


Rästipostaus


Olin unohtanut kirjata syyskuussa kuuntelemani romaanin. Olen joskus aikoinaan lukenut hänen Uskollinen äänentoisto -kirjansa (näköjään ennen tätä blogia). Lisäksi luin (ehkä jopa kokonaan) Poika (About a boy) -teoksen Lontoossa asuessani. Olisikohan ainoa englanninkielinen romaani, mitä olen koskaan lukenut? Poika-leffan olen nähnyt monta kertaa, mutta tuota Uskollista äänentoistoa en muista leffana ollenkaan.

Kirja oli hyvä ja hauska. Keski-ikäinen nainen ja parikymppinen nuori mies rakastuvat ja päätyvät suhteeseen.

Nick Hornby: Olet tässä, WSOY 2022, 9h44min. Lukija Elina Varjomäki.


tiistai 1. marraskuuta 2022

Aikaa hallitsemassa?


Arvasin kirjan sisällön aika pitkälle, olen sen verran seurannut Straniuksen blogipostauksia. Tavallaan voisin innostuakin osasta vinkeistä, jos olisin terve. Osasta olen aivan eri mieltä. Mutta siitä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että aikaa ei voi hallita, mutta todellakin kannattaa valita huolella, mihin aikansa käyttää. Jos ei itse valitse, niin joku muu valitsee sun puolesta. Tai tulee vaan vahingossa tehneeksi jotain.

Luin yhtenä iltapäivänä.

Leo Stranius: Tehokkuuden taika, näin voit elää enemmän, Into Kustannus 2022, 207 sivua. Lainattu kirjastosta.

Asiaa lihavuudesta


Lihavuuteen liittyy paljon tabuja, vihaa ja pelkoa. Ennen kirjaan tarttumista en oikein edes pitänyt läski-sanan käytöstä. Sekin perusteltiin kirjassa, ja voin jopa käyttää sitä. Tosi hyviä pointteja kaikkien mietittäväksi. Ei siis vain lihavien.

Raisa Omaheimo: Ratkaisuja läskeille, Kustantamo S&S 2022, 5h4min. Kirjailijan itsensä lukema. Kuuntelin äänikirjana.

Hipaus japanilaisuutta


Pieni kirja hetkessä elämisestä. Japani kiehtoo, mindfulness alkaa olla jo elämäntapa. Ihana lukija. Hyvä kirja siis. Aloitin kuuntelemaan heti perään uudelleen, toki nukahdellen.

Francesc Miralles ja Héctor Garcia (Kirai): Ichigo ichie: Hetkessä elämisen taito japanilaisittain, Gummerus 2020. 2h54min, lukija Jukka Pitkänen. Kuunneltu äänikirjana.

torstai 13. lokakuuta 2022

Kunnon romaani


Varmaan tästä yleisestä väsymyksestä johtuu, että arastelen aloittaa kovin pitkiä kirjoja. Edes kuunnella. Kaikki iso ja pitkä tuntuu työläältä. Suon villi laulu imaisi minut mukaansa. Itkin välillä niin, että piti laittaa kovemmalle, kun en kuullut. Siskoni kävi katsomassa elokuvan ja sanoi, ettei itkenyt lainkaan. Ihmettelin, miten kirjasta voi tehdä elokuvan, joka ei itketä! Lopussa en malttanut mennä muiden kanssa yhtä aikaa syömään, kun halusin niin kovasti kuunnella.

Tarina tytöstä, joka jätetään yksin asumaan ja elämään marskimaalle. Luonnon kuvausta ja erinomaisesti rakennettu kahdessa tasossa liikkuva tarina.


Delia Owens: Suon villi laulu, WSOY 2020, 13h23min. Lukija Sanna Majuri.