keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Huovis-Veikkoa

 Nappasin syksyllä kirjaston ilmaishyllystä Huovis-Veikon ajankohtaisen kirjan. Varmaan aika moni muukin on lukenut nyt korona-aikana tarinan siitä, miten kainuulaisen Aleksin nokasta flunssavirus leviää ensin koko kylään ja lopulta ympäri maailman. Ihana lukea vähän vanhempaa kieltä. Joitain sanoja, joita olen käyttänyt lapsena, mutta en käytä enää. Kieli muuttuu. Toivottavasti ei köyhdy.

Omassa kappaleessani ei ole mitään kansikuvaa. Ehkä siinä on ollut kansipaperi, joka on hukkunut johonkin.

Veikko Huovinen: Lentsu, Otava 1978, 191 sivua. Omassa kirjahyllyssä.


Kevyttä joulua


Aika randomisti valitsin kevyttä kuunneltavaa, ja osuin tähän. Onhan kirsikat hyviä. Kuusi ihmistä joutuu lumimyrskyn keskelle vanhaan majataloon. Kullakin omat ihmissuhdekiemurat, joita on hyvä selvitellä, kun on pari päivää jumissa hyvän ruoan keskellä ilman netti- ja puhelinyhteyksiä.

Milly Johnson: Kirsikoita ja joulun taikaa, Bazar 2021 (alkuteos 2020). 11h56min (273 sivua). Kuuntelin äänikirjana, lukija Anna-Riikka Rajanen. 

Fantasiaa


Ensimmäistä kertaa kirjaston fantasiahyllyllä ties miten pitkään aikaan. Tyyliin kahteenkymmeneen vuoteen. Tätä oli mukava lukea.

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015. 335 sivua. Lainattu kirjastosta.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Keski-ikäinen lääkäri vieraissa


Keski-ikäinen Elin ajautuu sivusuhteeseen vanhan poikaystävänsä kanssa, ja suhteen paljastuttua hän muuttaa asumaan työpaikalleen lääkärikeskukseen. Keski-ikäinen nainen pohtii siis elämäänsä, ja samalla tulee pohdittua, mikä ihme meitä ihmisiä vaivaa, kun ramppaamme lääkärillä. Valitsin kirjan lukijan perusteella. Häntä on mukava kuunnella. Loppujen lopuksi nukahtelin vain joitain kertoja.

Nina Lykke: Kohonnut riski, Gummerus 2021 (alkuteos 2019), 8h31min (187 sivua). Kuuntelin, lukijana Krista Putkonen-Örn.

Mielensäpahoittaja


Kirjan on lukenut Heikki Kinnunen. Kuunnellessa mietin, että pitääkö lukijoiden lukea kirja vai näytellä se. Kinnunen kun näyttelee Mielensäpahoittajaa elokuvissa, ja olen nähnyt sen (ne? oliko niitä useampi). Heikki Kinnunen on mainio elokuvassa, mutta olisin kuitenkin mieluummin kuunnellut kirjan luettuna, en näyteltynä. Varmaan käydään rajanvetoa siitä, milloin luetaan kirjaa ja milloin tehdään kuunnelmaa. Alkaako lukijan taakse ilmestymään efektiääniä.

Tämä taitaa olla neljäs Mielensäpahoittajani.

Tuomas Kyrö: Vasara ja käytettyjä nauloja, Mielensäpahoittaja, 7h2min (117 sivua), WSOY 2021. Kuunneltu, lukija Heikki Kinnunen.

sunnuntai 14. marraskuuta 2021

Esikoinen tulevaisuudesta


Syksyn lukupiirin toinen romaani. Kielestään kiitelty. Olenkohan koko aikuisikäni aikana hakenut yhtäkään kirjaa scifi-osastolta? Nyt hain ja pidin kovasti. En melkein malttanut mennä illalla edes nukkumaan. Melkein. Tietenkin menin, mutta jatkoin aamulla saman tien lukemista. Uskottavuus oli vain muutamissa kohdin koetuksella, vaikka pelkäsin etukäteen, että se kompastuu siihen ihan kokonaan. Vaaran paikkoja oli niin monta. Lukupiirissä keskustellen kirjasta saa aina vielä vähän enemmän irti.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Teos 2012, 320 sivua. Lainattu kirjastosta. 

Savonlahden toinen


Pidin Sisko Savonlahden ensimmäisestä kirjasta. Tämä taas ei oikein sytyttänyt; valju kuin päähenkilön elämä. Ei naurattanut niin kuin esikoinen. Ei ollut viiltävän tarkka niin kuin esikoinen. Mutta ei siis aivan huonokaan. Tosin tämän kirjan aikana nukahdin todella monta kertaa ja onneksi nykyään on jo uniajastimet, niin takaisinpäin kelaaminen ei ole enää yhtä hankalaa. Mutta kuuntelin kyllä monia kohtia kahteen kertaan. Mimosa Willamo on oikein pätevä lukija.

Sisko Savonlahti: Kai minä halusin tätä, Gummerus 2021, (176 sivua), 7h45min. Lukija Mimosa Willamo. Kuunneltu äänikirjana.