keskiviikko 1. tammikuuta 2014

OHO, kaunokirjallisuutta

Vuoden ensimmäinen kaunokirjallinen teos! Tuomas Kyrö ei ole minulle kirjailijana tuttu, mutta hauskana miekkosena Hyvistä ja huonoista uutisista. Tämä kirjanen sattui silmääni lähikirjastossa ja otin mukaan. Muita Kyrön kirjoja ei hyllystä löytynytkään.

Oikein mukavaa ja sujuvaa luettavaa. Tuli mieleen, että Kyrö on Huovisensa lukenut. Itse asiassa kirjassa oli viittaus Veikko Huovisen Hamsteriin, joka minullekin tuli mieleen. Kirja kertoo siitä, miten vanha mies opettelee laittamaan ruokaa. Hauska. Kutsuin teosta kirjaseksi, sillä siinä on vain 130 sivua ja koska luvut ovat todella lyhyitä (kolmisen sivua usein), niin lukujen alkuun ja loppuun jää tyhjää tilaa, joten lukemista on oikeastaan alle sata sivua.

Tykkään lukea äksyistä, vanhoista ihmisistä. Olenpahan joskus itsekin heistä kirjoitellut.

Tuomas Kyrön meriittejä lukiessa olin yllättynyt, että hän on kirjoittanut kuitenkin vain kuusi romaania, mutta palkintoja ja ehdokkuuksia on rivitolkulla.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike, WSOY 2012, 130 sivua, kirjastosta lainattu.

Kaunista hömppää

Vielä viimeiset viime vuoden kirjat. Tahti on ollut surkea. Ei edes yhtä kirjaa kuukaudessa. Tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin.

Olen lukenut elämäni varrella valtavasti sisustuskirjoja. Ei niin, että oikeasti ottaisin niistä juurikaan vinkkejä, vaan ajatuksella, että jos joskus innostuisi käytännössä, niin sitten… Ennen joulua luin Sydämellä sisustettu. Tai siis kyseessä on pikemminkin kuvakirja, toki luin kaikki tekstitkin. En osaa tarkemmin eritellä miksi, mutta oli mukava kirja. Johtuiko sitten siitä, että en ole pitkään aikaan selaillut sisustuskirjoja (nehän alkavat kymmenennen jälkeen toistaa itseään), vai oliko kirjoittajan lempityyli lähellä minun lempityyliäni. Kuvat olivat kauniita ja kirjaa lukiessa minulle tuli hinku tehdä suursiivous myös kaappeihin. (No ei siinä joulun alla mitään suursiivousta ehtinyt tehdä…). Nauratti, miten kirjassa painotettiin asetelmien tekemisen tärkeyttä. Ehkä minäkin ymmärrän sen joku päivä. Ja vieraani. Olin laittanut joulupalloja ja joulunauhaa kukkamaljakkoon -asetelmaksi- ja sisareni ihmetteli oikein ääneen, että MIKSI?

Ja aina jaksan nauraa noille kylpyamme pukeutumishuoneessa ratkaisuille.

Clare Nolan: Sydämellä sisustettu, Tammi 2012 (alkuteos 2011), 288 sivua, kirjastosta lainattu.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Järkäle

Tämän parissa meni monta hetkeä syksyn mittaan. En lukenut kirjaa kokonaan: sieltä täältä parhaita paloja ja loput selasin. Aikamoinen järkäle ja ajoittain aika hankalaa luettavaa (kun ei tuo taloustiede ole ihan hallussa). Ympäristötaloustiede on jälleen kerran yksi kiinnostavista aiheista.

Tom Tietenberg & Lynne Lewis: Environmental & Natural Resource Economics, 9. painos, Pearson 2012 (ensimmäinen painos 2006?),666 sivua, löytyy verkosta.

Maailmanlopun meininkiä

Luin tämän jo pari, kolme kuukautta sitten. Toissapäivänä päättyi viimeinen laina-aika enkä saanut enää uusia. Eli viimeinen hetki kirjata tiedot kirjakoriin… Saamatonko?

ÄLYTTÖMÄN mielenkiintoinen kirja. Vaikka maailmaloppu kuulostaa ensi kuulemalta masentavalta, niin onhan se myönnettävä, että jonain päivänä maailma loppuu eli tuntemaamme maailmaa ei enää ole. Miljardin vuoden päästä ei ole ihmistä, homo sapiensta. Kirjoittaja Jussi Viitala on työskennellyt samalla laitoksella, jolla minä opiskelen, mutta jäänyt eläkkeelle lähes kymmenen vuotta sitten.

Kirja on jaettu kahteen osaan, luonnon ja ihmisen itsensä aiheuttamiin uhkiin, joihin maailma voisi loppua. On kerrottu historiasta, millaisia melkein maailman loppuja on jo ollut ja etenkin ihmisen kohdalla mietitään, millä kaikilla tavoin saatamme saada sahattua oman oksamme poikki.

Suosittelen!

Kirjoittajalta on neljä muutakin teosta ja hän on ollut kerran Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Pitääpä laittaa kirjat korvan taakse muistiin.

Jussi Viitala: Miten maailma loppuu? Atena 2011, 207 sivua. Lainattu kirjastosta.


Kaipuu Lontooseen

Viime aikoina olen lukenut lähinnä tieteellisiä artikkeleita. Enkä ole saanut kirjattua tänne edes niitä muutamia kirjoja, joita olen lukenut. Tämänkin olen jo palauttanut kirjastoon enkä saa ihan kaikkia faktoja kirjattua.

Eli Lontoo-kuumeessani luin käsiin osuneen Lontoo-oppaan. Lähinnä luin kuola valuen ravintoloista. Niistä yksi taisi olla minulle ennestään tuttu. Mukava opaskirja sen jälkeen, kun kaupungin perusjutut on hallussa.

Kuva lainattu cdon.comista.

Mikko Takala: Lontoo - 100 parasta, readme.fi 2012, 216. Lainattu kirjastosta.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Käsikirja kaikkeen

Kyllä minä vieläkin jotain luen. Tämän sain loppuun joskus heinäkuun puolella. Sain lahjaksi mieheltä viime vuoden puolella, kun olin hypistellyt syksyllä kirjakaupassa. Arvelin, että pitäisin kirjasta. Talvella yritin lukea, kun eivät toimineet aivot eikä silmät. Liikaa valvomista kenties.

Mutta nyt kesällä kun alkuun pääsi, niin oli mielenkiintoinen kirja. Vähän turhan paljon viittauksia kaikkeen: tieteen ja populaarikulttuurin edustajiin. Mistähän löytyy niin sivistynyt ihminen, että tietää kaiken mihin viitataan. Tuttujakin hahmoja vilisee ihan isolla v:llä. Vai mitä sanotte vaikka sivusta 34: Newton, Aristoteles, Thales, David Scott, Darwin. Kaikki siis yhdellä ainoalla sivulla. Hengästyttävää.

Kirja on jaettu lukuihin, jotka on yksinkertaisesti nimetty: esimerkiksi Todellisuus, Elämä, Ihminen sekä Oikea ja väärä.

Kiinnostavaa luettavaa, vaikka kaikesta ei tarvitsekaan olla samaa mieltä.

Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja, Ursa 2012, 222 sivua. Löytyy omasta kirjahyllystä.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Reppumatkailijan matkassa

Jos tahtoo jäädä lukeminen vähiin, niin meinaa tosiaan jäädä kirjojen päivittäminenkin tänne. Tämän sain loppuun kuitenkin ihan tässä viikon sisällä. Tykkäsin kovasti. Matkakertomus Aasiasta, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta koostui pienistä tarinoista aina paikan mukaan. (Austraaliassa käytiin vain parin sivun verran.) Paljon kuvia ja kiva taitto. Sopivaa luettavaa imetyksen aikaan, eikä haitannut vaikka jäikin välillä luku kesken. Luvut olivat niin lyhyitä, että aina saattoi aloittaa luvun alusta.
Oikeastaan matkakuume ei kasvanut (vaikka Mähkä kävikin myös Galapagos-saarilla!), sen verran hurjia juttuja matkalla tehtiin ja tapahtui.


Merja Mähkä: Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. 543 päivän reppumatka. Tammi 2012, 254 sivua. Kirjastosta lainattu.