Juttelin työkaverin kanssa siitä, kun mikään romaani ei oikein tunnu nappaavan mukaan. Toki olen kasannut kotini täyteen tietokirjoja ja niihin on helppo tarttua. Työkaverini kertoi lukevansa Jane Austenia ja suositteli vanhoja teoksia. Ehkä jotain oman teiniajan suosikkeja. Tämä keskustelu oli varmaan mielessäni, kun huomasin kirjahyllyssäni Kotiopettajattaren romaanin. Aloin lukea sitä.
Olin lukenut jo aika pitkään, kun aloin olla varma, että olen lukenut tätä ennenkin. Sitten huomasin kirjan välistä kortin seitsemän vuoden takaa. Varmaan kirjanmerkki, jäänyt siihen kohtaan kun kirjaa oli kolmasosa jäljellä. Loppu oli mukaansa tempaava, joten hassua, että se oli jäänyt kesken. Mutta kun muistelen elämääni seitsemän vuotta sitten, niin minkään kesken jääminen ei ole ihme.
Mutta vihdoin, pitkästä aikaa, tavoitin sen fiiliksen "kun lukee kirjaa tukka pystyssä eikä malta laskea sitä kädestään". Ihana tunne.
Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani, Karisto 2008 (alkuteos 1847). 542 sivua, oma kirjani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti