Koko vuosi, koko vuorokausi

Olen lukenut pariskunnan aiemman teoksen Suomalainen metsäkylpy muutama vuosi sitten. He puuhaavat mielenkiintoisten teemojen parissa. Tämäkin oli superkiinnostava. Käytiin läpi kaikki vuodenajat ja kaikki vuorokauden ajat.

Näitä ihmisen ja muun elollisen luonnon yhteyksiä tulee nyt nautittua sieltä täältä.

Marko Leppänen ja Adela Pajunen: Luonnon rytmissä eli vaikeiden aikojen vuodenajoista ja vuorokaudenajoista, Gummerus 2025, 383 sivua. Lainattu kirjastosta.

Esikoinen ahdistuneesta äidistä

Löysin Janina Saaren Substackista, ja hänen pienkustantamon kautta julkaisema esikoisteos nakotti lähikirjaston uutuus-hyllyllä. Kirjan minäkertojalla Terhillä on takana raskaita kokemuksia ja lapsi, joka hokee Kato äiti. Niin kuin lapset hokevat.

Kirjan teemoina äitiyden ja mielenterveyden ongelmien lisäksi ympäristöahdistus.

Janina Saari: Pimeys halkeaa, Aviador 2026. 257 sivua. Lainattu kirjastosta.

Minä yhteydessä koko maailmaan

Psykoterapeutti on kirjoittanut kiinnostavan kirjan siitä, miten tarvitsemme yhteyden omaan kehoon, mutta myös laumaamme ja muuhun luontoon, koko maailmaan. Olemme yhtä kokonaisuutta kaikki ja voimme huonosti, kun nämä yhteydet ovat katkenneet. Kiinnostavaa asiaa, toki luulin ehkä kirjan käsittelevän myös hiukan eri asioita. Enemmän myös luontoyhteyttä.

Laura Mannila: Kehomieli, lauma ja luonto. Katkenneiden yhteyksien jäljillä, Tuuma 2025. 283 sivua. Lainattu kirjastosta.

Ei tarvitse lukea (ei kok)

 Tämä kirja on kantensa perusteella houkutellut minua monta kertaa lukemaan. Olen lainannutkin. Kirjattakoon nyt tänne, että kuuntelin vajaa puolet eikä tarvitse lukea. 

Elizabeth Gilbert: Big magic Uskalla elää luovasti

Punainen kirja

Intuitiivisella loikkimisella päädyin Kaiho Niemisen Lovistoriin. Eletään 60-70-luvun taitetta, päähenkilö Riku jää hitsarin hommista työttömäksi. Hän talsii pitkin Helsinkiä, käy kyselemässä töitä. Maailma on kova, puoliso odottaa lasta. Puhuminen vaikeaa.

Minähän en voi tietää, millaista Suomessa oli melkein 60 vuotta sitten. Mutta tämä oli hieno kuvaus. Mietin monessa kohtaa, miten kiinnitän eri asioihin huomiota kuin aikalainen olisi kiinnittänyt. Miten työlainsäädäntö on muuttunut. Miten työnhaku eroaa. Mitä oli tasa-arvo. Ja sitten toisaalta kieleen. Miten paljon on tuttuja sanoja, joita käytetään eri tavalla. Miten paljon on minulle vieraita sanoja, mikä osa niistä on slangia, mikä osa ajankuvaa.

Hyvä teos. Aikoinaan palkittu.

Kaiho Nieminen: Lovistoori, Weilin+Göös 1972 (toinen painos). 264 sivua. Lainattu kirjastosta.