Nappasin syksyllä kirjaston ilmaishyllystä Huovis-Veikon ajankohtaisen kirjan. Varmaan aika moni muukin on lukenut nyt korona-aikana tarinan siitä, miten kainuulaisen Aleksin nokasta flunssavirus leviää ensin koko kylään ja lopulta ympäri maailman. Ihana lukea vähän vanhempaa kieltä. Joitain sanoja, joita olen käyttänyt lapsena, mutta en käytä enää. Kieli muuttuu. Toivottavasti ei köyhdy.
Omassa kappaleessani ei ole mitään kansikuvaa. Ehkä siinä on ollut kansipaperi, joka on hukkunut johonkin.
Veikko Huovinen: Lentsu, Otava 1978, 191 sivua. Omassa kirjahyllyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti