Valitsin kirjan iloisen pinkin kannen vuoksi. Siinä oli kuva rypistetystä kettukarkin paperista. Takakansitekstin mukaan kyseessä oli ärhäkästi pureva esikoisromaani. En löytänyt ärhäkkyyttä. Aihe sinällään hyvä ja kiinnostava: onko hyvä työntekijä ja ihminen se, joka kehittää itseään jatkuvasti. Tarina eteni välillä vähän kökösti. Mutta luin loppuun. :)
Kristiina Saha: Minäpäivät, Otava 2019, 255 sivua. Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti