Olin kyllä havainnut tällaisen kirjailijan olemassa olon. Kirjan kannen perusteella ajattelin sen olevan liian hömppää minulle. Olihan se hömppää, mutta pidin kovasti. Taitava kirjoittaja. Ihan en kaikkea pitänyt uskottavana, mutta ei se mitään. En ole vuosikausiin itkenyt kirjaa lukiessa niin paljon kuin tätä lukiessa. Mikä ihana, puhdistava tunne!
Kirjassa kohtaavat siis nuori nainen ja neliraajahalvaantunut mies; ensimmäinen pestautuu henkilökohtaiseksi avustajaksi jälkimmäiselle.
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää, Gummerus, alkuteos 2012, toinen painos suomennoksesta 2015, 473 sivua. Lainattu kirjastosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti